»Synkkiä hetkiä minulla ei ole ollut kovin usein, ja jos niitä on
ollutkin, ei niillä ole ollut tuota tavallista, triviaalista leimaa
— —. Oi Jumala! Kuinka kauan tätä jatkuu; luultavasti ei kauan, jos
maailma seisoo vanhoilla jaloillaan. Ehkä kaikki on vain unelmaa,
mutta siinä tapauksessa tämä on kauneinta unelmaa, josta minä en
tahdo koskaan, koskaan herätä. Kööpenhaminan yleisö on ottanut
minut vastaan niin äärettömän hyväntahtoisesti, että voin vain sitä
rakastaa. Ajattelepas, Ellen, että Christina Nilsson tulee tänne
maailmanmaineineen, neljinekymmenineviisine vuosineen ja kaikkine
henkisine ja ruumiillisine suuruuksineen ja tekee — _fiaskon!_ Mitä
sanot siitä?! Voi hyvä Jumala, kuinka älykäs tanskalainen yleisö
on! Kuinka itsenäinen se on! kuinka minä sitä rakastan! — Jumala
varjelkoon tulemasta tuommoiseksi eurooppalaiseksi primadonnaksi,
he kadottavat tiellä parhaansa, ja sitten he vaativat meitä olemaan
siksi tyhmiä, että ihailisimme tyhjiä, onttoja, sieluttomia,
mauttomia kuoria, joita he ihmeteltävällä röyhkeydellään tarjoilevat
yleisölle. En ole milloinkaan välittänyt Christinasta. Hänellä ei
milloinkaan ole ollut pisaraakaan taiteilijaverta suonissaan. Hän
on oikea sivistymätön savolainen talonpoikaistyttö! Minä muuten
tutustuin häneen, ja hän väitti olevansa niin enchantée [hurmaantunut]
saadessaan tehdä tuttavuuttani. Järkeni ei myöntynyt siihen, että
olisin sanonut hänelle jotain samanlaista. Tässä lähetän sinulle
sanomalehden, siitä näet, että tiistaina näyttelen viimeistä kertaa, —
oi, ei, sitä ei olekaan enää täällä, Bang vei sen tänään mennessään. —
Minulla on kaksi hurmaavaa huonetta, toisessa punainen lamppu katossa;
lamppu saa palaa kun minä olen runollisella tuulella tai muuten, jos
jotain epätavallista tapahtuu. Tänä iltana se on sytytetty ensinnäkin
senvuoksi, että kirjoitan sinulle, ja sitten siksi, että useiden
viikkojen jälkeen saan yhden viikon olla kotona. — Minä en — kuuletko
Ellen — minä en tule kotiin ennenkuin saan suomalaisesta teatterista
siksi suuret tulot, että voin saada oman kodin. Kolme taiteellista
huonetta minun pitää saada ja sitten kokoan ympärilleni kaikki, jotka
ovat vähänkin epätavallisia. — Sieluni ainoa intohimo on kaiken
tavallisen halveksiminen. —»