Schröderin edustaman näyttämöllisen realismin traditsioneja kannatti
tähän aikaan näyttämöohjaaja Heinrich Laube, joka toi uudestaan
saksalaiselle näyttämölle luonnollisen puhetavan. Marie Seebach
kuului toiseen koulukuntaan, suuntaan, joka näyttämötaiteilijalta
vaati lähinnä suurta tekniikkaa. Idealistisen suunnan edustajalta
vaadittiin tähän aikaan näyttelemisessä jaloa arvokkuutta ja kehitettyä
puhetaitoa. Hänellä tuli olla hyvin kehitetty ääni, joka intohimoisissa
purkauksissa pani »koko talon täräjämään». Marie Seebachin taiteesta
kirjoitetut arvostelut osoittavat, että hän taiteilijana eli Weimarin
Apollon traditsioneista. Ida Aalberg tutki hänen luonaan eräitä niistä
osista, joita hän myöhemmin Suomessa näytteli.
Juhannuspäivänä 1878 vanhemmilleen kirjoittamassaan kirjeessä Ida
Aalberg kertoi elämästään seuraavalla tavalla:
»Dresden 24 p. Kesäkuuta.
Rakkaat Vanhemmat!