Oottako kuullu jotta nyt s’oon sitte selvitetty se Kuurtanhelaasten ja
Alauren Kontoperäästen väline kissinhännän veto-juttu, jost’on niin
paljo puhuttu?
S’oon ny poikki. Taavetti voitti ja reiruhun. Ja Faltesmanni ja
Koljaatti hävis ja pulskasti.
Niinkus muistatta niin syntyy siälä Alauren Kontoperän eristys-
ja sivistysiltamas täs vuasi sitte merkilline välinäytös. Yhtä
kunniootettavaa kuurtanhelaasta, jok’oli tullu kattomhan ja
kuulemhan Kontoperäästen eristys- ja sivistyspyrkimyksiä, rupes se
runonlausumine kovasti janottamhan. Ja sitä varte se kuurtanhelaane,
joka otti poviplakkarista halstoopin potun, ryyppäs kaks kertaa ja
kovasti ähkääsi. Pyyhkii suuta ja meinas taas ruveta arvostelhon sitä
runonlausumista, nii samas hyppäs sen Kuurtanhen poijan ethen, jonka
nimi oli Taavetti, se Kontoperääste kauhia viinapoliisi Koljaatti,
hairas potusta kiinni ja rupes nykimhän ja huuthon jotta:
— Pottu tänne! Päästä irti!
— S’oon mun — kiljuu Taavetti.
— Siäl’on viinaa — huuti Koljaatti.
— Äääh! — huuti Taavetti ja kiskoo jotta kaulasuanet sinisenä.
Koljaatti veti vääränä ku luakka, silmät väärinpualin pääs ja huuti
jotta:
— Tulkaa auttamhan!
— Älkää tulko! — Yksin mäkin verän — kiljuu Taavetti.
Ja kyllä ne vetiki jott’oikee sätii ja prätii ja päältäkattojakki
ähkyvät tahris.
Kerraasti meinas Koljaatti vähä petrata otettansa. S’ei havaannukkaa
ku otti ja sylkääsi kourihinsa — ja pottu jäi Taavetin käshin, n’otta
Taavetti kuuppas pyäriensä penkkien välhin.
— Saikkos pihkanoukka! — hihkuu Taavetti pottunensa ja lippas ovesta
pihalle.
Ja Koljaatti peräs ja koko arvoosa yieesö Koljaatin peräs kattomhan
kuinka siinä käyrähän.
Siälä pihalla se Taavetti vasta ilon piti. Se hyppii ja hihkuu ja aina
välhin ryyppäs potusta ja ähkääsi. Ja Koljaatti koitti haparoora sitä
korvista kiinni, muttei saanu, ku se Taavetti oli niin vikkelä justhin
ku orava.
Sitte sekaantuu jo muukki kuurtanhelaaset asiahan ja haukkuuvat koko
Kontoperän eristys- ja sivistysriannot akkaan fläsinööksi. Sanoovat
jotta:
— Tualla lailla kohrellahan ku kuurtanhelaaset luloovat joskus
Alaurellc viaraaluretkelle. — — Mutta ettäpäs piisannehet! Ei eres
teirän Koljaatti piisannu meirän pikkuuselle Taavetille.
Ja lähtivät pois koko juhulista.
Mutta se Koljaatin häviö harmitti niin Kontoperääsiä, jotta haastoovat
Taavetin vastaamhan käräjille, jotta sill’oli olin muka viinaa potus.
Ja se oli vales niinku Taavetti sanooki jotta:
— Kaljaa s’oli, kyllä mä itte tiärän, joka mä sen joinkin.
— Mull’on toristajat — rupes Koljaatti änkkäämhän.
Tuamarin piti lykätä jutun toishen kerthan ja siit’on ny jo pari
viikkua sitte ku s’oli uurestansa käräjis.
Koljaatin toristajat sanoovat jotta:
— Pontikkaa s’oli, me näimmä, s’oli valkoosta.
— Mitä näittä? — huuti Taavetti. — Kun pottu oli musta — eikös ollu,
häh?
— Olihan se — — —
— Ja t’olitta ainaki kuuren sylen pääs, ja oli pimiä ilta, nii mitä te
näittä? — Kissinhäntiä te näittä — — kiljuu Taavetti.
— Tuata, tuata — koittivat sen Koljaatin toristajat sanua. — Mutta
ainaki tämä Taavetti ähkyy nii justhin ku — —
Silloo tuamari suuttuu ja sanoo jotta:
— Ei täs oo ny ähkymisestä puhet? Voittako vannua, että siinä potus oli
viinaa?
— Tuata tuata, ei me ny vannua tohri, mutta ainaki se haisi — —
— Kuka haisi?
— Tämä Taavetti, herra tuamari, vähä niinku haiskahti — —
— Minä vaarin kunnianloukkauksesta — kiljuu Taavetti ja putii nyrkkiä
toristajan nenän eres.
— Mä meinasin sanua jotta se lemus elikkä tuaksuu väkevältä — —
— No mutta väkevähän se Taavetti olikin. Eihän Koljaattikaan sille
pärjänny, — seliitti Taavetin fulmahti.
— Astukaa uloos haisemhan! — karjaasi tuamari ja käski lautamiästen
aukaasta klasit.
Hetken päästä julistettihin tuamio ja Taavetti vapautettihin
syyttehestä.
— Koska ei oo voitu tothen näyttää, mitä Taavetin potus oikee oli —
sanoo tuamari. Ja kulut saa kumpikin maksaa itte.
— Taavetti voitti! — hihkaasi koko Kuartanhen seurakunta.
Kuurtanhell’on ny ilo ja riamu yhtä suuri ku Ähtäris, ku Kolliini
voitti Holmenkollin. Taavetti pelasti Kuurtanhen kunnian ja sille
koothan juusto taloosta ja kuntalaaset yhtöhöösesti maksaavat Taavetin
käräjäkukit. Friikyytillä kuljetethin Taavetti Voittaja riamusaatos
Kuurtanhelie.
Mutta Kontoperääset ovat nii suutuksis Koljaatillensa jotta ovat
pannehet sen viraalta pois.