Tässä on muutamia eläintentäyttämistaidon salaisuuksia, Ne kertoi
eläintentäyttäjä minulle pöyhistelevällä päällä ollessaan. Hän kertoi
ne minulle ensimäisen ja neljännen whiskylasin välillä, jolloin mies ei
enää ole varovainen eikä vielä päissään. Me istuimme hänen kopissaan
kahden; hänen kirjastonsa se oli, vieras- ja ruokahuoneensa, säleverhon
erottama, mitä näköön tuli, siitä meluisesta sopesta, missä hän
ammattiaan harjotti.
Hän istui päällystetyssä tuolissa, ja milloin ei syydellyt
vastahakoisia kivihiilen muruja tulipesään niillä, piti jalkansa --
joissa hänellä oli sandaalien tapaan kankaisen tohveliparin pyhät
jäännökset -- poissa tieltä tulisijan reunuksella lasisilmäin seassa.
Ja hänen housunsa, sivumennen sanoen -- vaikk'ei niillä ole mitään
tekemistä hänen ennätystensä kanssa -- olivat mitä kamalinta keltaista
ristiraitaista villakangasta, jollaisia siihen aikaan tehtiin kun
isämme käyttivät poskipartaa ja vannehameet vallitsivat maassa. Tukka
oli musta, kasvot rusottavat ja silmät tulisen ruskeat, ja takki oli
etupäässä rasvaa samettisella pohjalla. Piipussa oli sulotarten
koristama porsliinipesä, ja silmälasit keikkuivat aina viistossa, vasen
silmä tuikeasti tähystämässä paljaaltaan, pienenä ja läpitunkevana;
oikea lasin läpi hämärästi kuvastumassa suurentuneena ja lauhkeana.
Tähän tapaan hänen haastelunsa kävi: "Ei ole ollut koskaan ketään joka
voi täyttää niin kuin minä, Bellows, ei koskaan. Olen täyttänyt
elefantteja ja olen täyttänyt hyönteisiä, ja ne ovat näyttäneet vain
eloisammilta ja paremmilta siitä. Ja olen täyttänyt ihmisiä --
etupäässä lintujen tutkimista harrastaneita. Mutta kerran olen
täyttänyt neekerin.
"Ei, sitä vastaan ei ole lakia. Minä laitoin kaikki sormet oikoisiksi
ja käytin häntä hattutelineenä, mutta tuo Homersby hupsu teki hänen
kanssaan kerran myöhään yöllä riidan ja tärveli hänet. Se tapahtui
ennen sinun tänne muuttoasi. On vaikea saada nahkoja, muutoin tekisin
toisen.
"Vastenmielistä? Ei minusta. Pikemmin on eläintentäyttämistaito
kelvollinen kolmas keino hautauksen ja ruumiinpolton lisäksi. Voisi
pitää kaikki rakkaat omaisensa luonansa. Tuollainen pitkin taloa
aseteltu korutavara olisi yhtä hyvää kuin melkein mikä seura tahansa ja
paljoa vähemmän kuluttavaa. Niihin voisi sovittaa kellolaitteen
kaikenmoisia tehtäviä varten.
"Tietysti ne olisivat öljyttävät, mutta ei niiden tarvitsisi kiiltää
enempää kuin monet ihmiset luonnostaan. Vanhan Manningtreen kalju
pää... Ainakin voisi niille keskeytyksittä jutella. Tädeillekin.
"Eläintentäyttämisellä on suuri tulevaisuus edessään, ole varma siitä.
On kivettyneitä..."
Hän vaikeni äkkiä,
"Ei, minun ei sopine puhua sinulle siitä." Hän imi miettiväisenä
piippuaan. "Kiitos, kaada vain. Ei liiaksi vettä.
"Tietysti ei se mitä sinulle nyt sanon mene sen pitemmälle. Tiedäthän
että olen tehnyt joitakuita drontteja ja ison ruokin? Et! Nähtävästi
olet vast'alkava eläintentäyttämisessä. Hyvä ystävä, puolet maailman
isoista ruokeista ovat jokseenkin yhtä alkuperäisiä kuin Pyhän
Veronikan nenäliina, kuin Trevesin pyhä kaapu. Me teemme niitä
jouhiuikujen höyhenistä ja sen semmoisista. Ja isot ruokinmunat
samaten!"
"Hyväinen aika!"
"Niin juuri, me teemme niitä hienosta porsliinista. Se se maksaa
vaivan. Niistä saa -- yhdestäkin vastikään maksettiin 300 puntaa. Se
oli luullakseni todella oikea, mutta tietysti ei voi koskaan olla
varma. Se on peräti hienoa työtä, ja jälkeenpäin on ne tehtävä
tomuttuneiksi, sillä yhdelläkään tuollaisen kallisarvoisen munan
omistajalla ei konsanaan ole uskallusta sitä puhdistaa. Se on tämän
liikkeen vahvana puolena. Jos epäilevätkin munaa, niin heitä ei haluta
tutkia sitä liian tyystin. Se on parhaimmillaankin ylen haperaa
omaisuutta.
"Et tiennyt että eläintentäyttämistaito kohoo niin korkealle. On se
korkeammallekin kohonnut, poikaseni. Olen kilpaillut itse luonnon
käsien kanssa. Yksi _alkuperäisistä_ isoista ruokeista" -- hänen
äänensä aleni kuiskaukseksi -- "yksi _alkuperäisistä_ isoista ruokeista
_on minun tekemäni_.
"Ei. Sinun täytyy perehtyä lintujentutkimiseen ja ottaa itse selville
mikä se niistä on. Mutta jatkaakseni, onpa puoleeni kääntynyt ryhmä
kauppiaitakin, jotta täyttäisin Islannin pohjoispuolella olevista
tutkimattomista kallioluodoista jonkun näillä muinaisajan linnuilla.
Ehkä -- joskus. Mutta minulla on parhaillaan toinen pikku tehtävä
käsillä. Oietko milloinkaan kuullut dinorniksesta?
"Se on noita Uudessa Seelannissa äskettäin sukupuuttoon kuolleita
jättiläislintuja. 'Moaksi' sitä alkuasukkaat kutsuvat, Niistä nimittäin
on löydetty luita ja muutamista nevoista höyheniäkin ja kuivia nahan
palasia. No niin, minä aijon -- no, turhapa siitä on sinulle
salaisuutta tehdä -- aijon _väärentää_ täydellisen täytetyn moan.
Tiedän siellä miehen joka on sen löytävinään jonkinlaisesta mätänemistä
estävästä suosta ja sanoo täyttäneensä sen oitis, kun se uhkasi hajota
käsiin. Höyhenet ovat eriskummallisia, mutta minulla on ovela keino
kärvennellä kamelikurjen sulan palasia. Niin, siitä se outo haju minkä
huomasit. Petos voidaan keksiä vain mikroskopilla, ja tuskinpa
huolitaan sitä varten repiä pilalle hyvin säilynyttä kappaletta.
"Tällä tavalla, näetsen, minä pieneltä osaltani avittelen tieteen
edistystä.
"Mutta kaikki tämä on pelkkää luonnon matkimista, Olen aikoinani tehnyt
enemmänkin. Olen -- vienyt voiton luonnosta."
Hän pudotti jalkansa alas tulisijan reunustalta ja kumartui
tutunomaisesti minun päin. "Olen _luonut_ lintuja", hän sanoi matalalla
äänellä. "_Uusia_ lintuja, Parannuksia. Erilaisia kuin yksikään ennen
nähty lintu."
Hän otti entisen asentonsa vaikuttavan vaitiolon seuratessa.
"Luomakunnan rikastuttamista -- ky-yllä. Jotkut tekemistäni linnuista
olivat uusia mesilinnun lajeja ja sangen ihania pikku olentoja, mutta
toiset taasen suorastaan hupaisia, Hupaisin luullakseni oli
_Anomalopteryx Jejuna. Jejunus-a-um_ -- tyhjä -- niin kutsuttu syystä
ettei sen sisällä tosiaankaan ollut mitään; läpeensä tyhjä lintu --
täytettä lukuunottamatta. Olento on nyt vanhalla Javversilla, ja hän
lienee siitä yhtä ylpeä kuin minä. Se on mestariteos, Bellows. Sillä on
kaikki pelikaanin tyhmä kömpelyys, kaikki papukaijan juhlallinen
arvokkuuden puute, kaikki flamingon laiha isoraajaisuus, kaikki
mandarinisorsan ylenpalttinen kirjavuus. Uhkakomea lintu. Minä tein sen
haikaran ja tukaanin luurangoista ja sekalaisesta höyhenvalikoimasta.
Moinen eläintentäyttely on puhdasta iloa, Bellows, todelliselle
ammattimiehelle.
"Miten tulin sen tehneeksi? Aihe oli yksinkertainen kylläkin, kuten
kaikkien suurten keksintöjen. Muuan noita nuoria neroja, jotka
kirjottelevat tieteellisiä pätkiä sanomalehtiin, sai käsiinsä
saksankielisen lentolehtisen Uuden Seelannin linnuista ja käänsi osan
siitä sanakirjan ja syntyperäisen älynsä avulla -- hän lienee ollut
kovin suuresta perheestä ja pienistä vanhemmista -- ja hän joutui
sekaannuksiin -- elävästä apteryxistä ja sukupuuttoon kuolleesta
anomalopteryxistä; puhui viittä jalkaa korkeasta linnusta, joka eleli
Pohjois-Islannin tiheiköissä, oli harvinainen, arka, vaikeasti
tavattava, ja niin edespäin. Javvers, joka kerääjäksikin on
ihmeteltävän tietämätön mies, luki nämä pätkät ja vannoi hankkivansa
itselleen moisen otuksen hinnalla millä tahansa. Pisti välittäjät
ahtaalle tiedusteluillaan. Se osottaa mitä mies saa aikaan
itsepintaisuudella -- tahdonvoimalla. Tässä oli lintujen kerääjä, joka
vannoi hankkivansa kappaleen lintulajia jota ei ollut olemassa, jota ei
ollut koskaan löytynyt ja joka pelkästä oman viheliäisen kömpelyytensä
häpeästä ei varmaankaan olisi olemassa nyt, jos voisi asialle mitään.
Ja hän sai sen. _Hän sai sen_."
"Lisää whiskyä, Bellows?" kysyi eläintentäyttäjä, irtautuen
tahdonvoiman ja keräilevän mielenlaadun merkillisyyksien hetkellisestä
mietiskelystä. Ja saatuaan lasinsa täyteen hän ryhtyi kertomaan minulle
miten paikkaili kokoon mitä viehättävimmän merenneidon, ja miten muuan
kiertävä saarnaaja, joka sen takia ei saanut kuulijakuntaa, Burslemin
markkinoilla murskasi sen, koska se oli epäjumalan palvelusta tahi
pahempaa. Mutta koska tämän jutun kaikkien osallisten, luojan,
säilyttäjän ja tuhoajan välinen keskustelu oli kauttaaltaan sopimatonta
julkisuuteen, niin tämän hauskan tapauksen täytyy vielä jäädä
painattamatta.
Keräilijäin outoihin aloihin perehtymätön lukija on taipuvainen
epäilemään eläintentäyttäjääni, mutta mitä isoihin ruokinmuniin ja
väärin täytettyihin lintuihin tulee, niin huomaan että hänen
selityksensä ovat etevien lintutieteellisten tutkijain vahvistamia. Ja
kuvaus tuosta Uuden Seelannin linnusta ilmestyi totisesti eräässä
moitteettoman maineen saaneessa aamulehdessä, sillä eläintentäyttäjällä
on numero hallussaan ja hän näytti sen minulle.