_Kokemäen kirkkoherra Olavi saa menettämänsä näön rukoilemalla Pyhää
Birgittaa_.
"Herra Olavi, Kokemäen seurakunnan kirkkoherra Turun hiippakunnasta
menetti onnettoman tapaturman kautta näkönsä kolmeksi vuodeksi ja
lupasi saadakseen takaisin näkönsä kolme kertaa matkustaa rukoillen
jumalan palvelijattaren Brigitta herrattaren luostariin. Hän sai heti
näkönsä selkeänä jälleen ja täytti nöyrästi ensimäisen lupauksensa
pyhän Pietarin vangitsemisen päivänä. Tämän todistaa Kristuksessa
kunnioitettava isä ja herra Johannes, Turun piispa, joka kertoi tämän
ihmeen synodissa pappiensa läsnäollessa, sekä kunnioitettavat herrat
herra Ditmalus ja herra Jacobus, sikäläiset tuomioherrat ja monet
muut."
_Kaatuvatautinen nainen Pietarsaaren seurakunnasta ja sokea mies
paranevat rukoilemalla Pyhää Birgittaa_.
"Kristiina, Mikaelin vaimo Pietarsaaren seurakunnasta Turun
hiippakunnasta, tällä seudulla asuvien kristittyjen äärimmäisiltä
rajoilta, kärsi 3 vuotta sangen ankaria sisällisiä tuskia, niin että
hän usein kaatui maahan ja luuli samana hetkenä kuolevansa. Tehtyään
useille pyhimyksille lupauksia, jotta siten saisi tuskaansa lievitystä
ja kun niistä ei mitään tulosta ollut, hän vihdoin rukoili avukseen
meidän kunnioitettavaa herratartamme Birgittaa, luvaten kerran vuodessa
käydä Vadstenassa, jos hän hänen ansioittensa perusteella paranisi.
Muutaman päivän kuluttua hän sai täyden avun ja tullen meidän luoksemme
kertoi kiittäen asian näin tapahtuneen. Häntä seurasi hänen miehensä ja
toinen nimeltä Silvester, edellämainitusta kylästä, jotka yhtäpitävästi
hänen kanssansa nämä asiat todistivat. Sama Silvester sanoi olleensa
sokeana 3 vuotta ja saaneensa näkönsä, sittenkun hänkin oli Jumalan
palvelijattarelle luvannut tehdä pyhiinvaellusmatkan, minkä keskenään
yhtäpitävästi todistivat edellämainittu Mikael ja hänen vaimonsa,
edellämainittu Kristiina."
_Sydänmaalle eksynyt tyttö tulee vahingotta takaisin Pyhän Birgitan
avulla_.
"Helena, Laurentius Torisson'in seitsenvuotinen tytär Karlabyn kylästä
Pietarsaaren kunnasta Turun hiippakunnasta, meni toisena arkipäivänä
Eerikinjuhlan jälkeen kotikylänsä ympärillä olevaan sangen synkkään
sydänmaahan, jossa hän ilman ruokaa sinne ja tänne juoksennellen
harhaili kymmenen päivää raivoisain petojen, karhujen, susien ja
monenlaisten matelijain seurassa, jollaisia siellä sangen suurin
joukoin asustaa, ja makasi yöt niiden vieressä. Isä etsi häntä suuren
naapurijoukon kanssa ja kun ei löytänyt, herkesi vihdoin väsyneenä
tyhjästä ja turhasta vaivasta. Muutamia päiviä tämän jälkeen hän lupasi
tehdä pyhiinvaellusmatkan sanotun tyttären puolesta, jos voisi löytää
hänet elävänä. Ja seuraavana päivänä, joka oli seuraavan viikon neljäs
arki, tyttö itse löysi erämaassa lehmän, joka kulki erillään laumasta
ja seuraten sitä palasi hän kymmenentenä päivänä poistumisensa jälkeen
isänsä taloon. Kun häneltä kysyttiin, kuinka hän voi elää niin kauan
ruuatta, vastasi hän, ett'ei hän niinä päivinä ollut tuntenut nälkää,
ennenkun läheni kylää. Oi kunnioitettava herratar, vaaranalaisten tosi
turva, jo olen todellisen esimerkin kautta nähnyt, että sinun todella
sääliväinen sydän, koska sinä, tietäen etukäteen, että sinua
rukoiltaisiin, jo ennen kuin sinun apuasi anottiin, suojelit hentoa
tyttöä joutumasta petojen saaliiksi tahi nääntymästä nälkään! Tämä mies
tuli tyttärensä ja suuren naapurijoukon seurassa Vadstenaan 16 päivänä
elokuuta ja vakavasti vannoen kertoi meille nämä asiat, joiden
todistajina olivat hänen naapurinsa, nimittäin Bero Slukir
Lamershamby'n kylästä, Summepate Asumundaby'n kylästä, Veroleon
Lappalax'in kylästä samasta hiippakunnasta ja pitäjästä."
(Reinh. Hausen: Finlands Medeltidsurkunder I.)