Mr. Julius Wendigeen hämmästyttävä tiedonanto.
Päätettyäni kertomuksen palajamisestani maan päälle Littlestoniin,
minä pyöräytin perään _"Loppu"_, vedin viivan viimeiseksi ja
heitin kynän kädestäni, siinä varmassa uskossa, että tämä kertomus
"Ensimmäiset ihmiset kuussa" oli loppuun suoritettu. Eikä siinä
kyllä. Olin jo jättänyt käsikirjoituksen eräälle kirjallisen
toiminimen asiamiehelle, antanut painoluvan, nähnyt suuren osan
sitä jo ilmestyneeksi _Strand Magazinessä_, ja ryhtynyt jälleen
näytelmääni, jonka olin Lympnessä pannut alulle. Silloin huomasin
ettei kertomukseni olekaan lopussa vielä. Olin matkustanut Amalfista
Algeriaan -- siitä on nyt noin kuusi kuukautta -- mutta sinnekin asti
tuli minulle muuan hämmästyttävä tiedon-anto, hämmästyttävin, mitä
minun ikinä on suotu kuulla. Lyhyesti sanoen: Mr. Julius Wendigee,
hollantilainen sähköntutkija, joka teki kokeita samanluontoisilla
koneilla kuin Mr. Tesla Amerikassa, keksiäkseen jotain keinoa, millä
päästä sananvaihtoon Mars tähden kanssa, kirjoittaa saavansa joka
päivä omituisia, katkonnaisia ilmoituksia, jotka eivät saata tulla
muualta kuin Mr. Cavorilta kuusta.
Ensi alussa luulin jonkun tahtovan vain tehdä perinpohjaista pilaa,
luettuansa käsikirjoituksesta minun kertomukseni. Minä vastasin
Mr. Wendigeelle leikillisesti, mutta sain häneltä niin vakavan
kirjeen, että kaikki epäluuloni tässä kohden hälvenivät, ja minä
sanomattomassa mielenkiihkossa riensin Algeriesta St. Gotthardille,
missä hänellä oli pieni laboratorio. Nähtyäni hänen muistiinpanonsa
ja laitoksensa ja ennen kaikkea Mr. Cavorilta tulleet sanomat,
katosivat viimeisetkin epäilykseni. Hän ehdotti, että minä jäisin
hänen luokseen, auttamaan häntä sanomain vastaan-ottamisessa ja
yksissä neuvoin hänen kanssaan koettamaan, eikö saataisi täältä
lähetetyksi jotain tietoa kuuhun. Tähän ehdotukseen minä suostuin
empimättä.
Cavor, sen tiesimme nyt, on elossa, jopa vapaanakin, ja oleskelee
noitten muurahaismaisten olentojen, muurahais-ihmisten keskellä
kuun uumenien sinervässä hämärässä. Hän näkyy olevan rampana, mutta
muutoin kaikin puolin terveenä, jopa terveempänäkin -- niin hän
nimenomaa sanoo -- kuin tavallisesti täällä maan päällä ollessaan.
Kuumetta hänessä oli ollut, mutta ilman sen pahempia seurauksia. Hän
näkyy, omituista kyllä, olevan siinä tuskallisessa luulossa, että
minä joko olen kuollut kuun kraateriin tai joutunut tuhon omaksi
avaruudessa.
Näitä tiedon-antoja Mr. Wendigee oli ruvennut saamaan, ollessaan
aivan toisenlaisissa tutkimustöissä. Lukija muistanee kaiketikin
sitä vähäistä kiihkoa, joka tämän vuosisadan alussa valtasi ihmisten
mielet, kun Mr. Nikola Tesla, kuuluisa amerikalainen sähköntutkija,
oli julistanut saaneensa jonkun tiedonannon Marsista. Hänen
ilmoituksensa kiinnitti uudestaan huomiota erääsen, tiedemiesten
kesken jo kauan sitä ennen tunnettuun tosiasiaan, nimittäin, että
jostain tuntemattomasta lähteestä avaruudessa tulee maahan myötäänsä
sähkömagneetisen häiriön aaltoja, aivan samallaisia kuin ne, joita
signor Marconi on käyttänyt langattomassa sähkötyksessään. Paitsi Mr.
Teslaa ryhtyi koko joukko muitakin tiedemiehiä rakentamaan koneita
näitten väräysten keräämiseksi ja merkitsemiseksi, vaikka harvat ne
vain menivät niin pitkälle, että pitivät näitä varsinaisina viesteinä
ylimaallisilta lähettäjiltä. Näitten harvain joukkoon on epäilemättä
luettava Mr. Wendigee. Vuodesta 1898 on hän melkein yksinomaa
antautunut tätä asiata tutkimaan ja varakkaana miehenä rakentanut
oman observatorion Monte Rosan rinteille, tällaisiin huomiontekoihin
erittäin sopivaan paikkaan.
Minun tieteelliset tietoni -- sen tunnustan, -- eivät ole suuria,
mutta, sen mukaan kuin minä ymmärrän, nuo Mr. Wendigeen laitokset
kaikenlaisten sähkömagneetisten häiriöiden huomaamiseksi ja
merkitsemiseksi ovat erittäin omaperäisiä ja näppäriä. Ja onnellisen
sattuman kautta ne oli pantu käyntiin pari kuukautta ennenkuin Cavor
ensi kertaa yritti lähettää sanomia maahan. Meillä on niinmuodoin
katkelmia hänen tiedonannoistaan aivan alun pitäin. Pahaksi
onneksi ne ovat vain katkelmia, ja tärkein kaikesta, mitä hänellä
on ollut ihmiskunnalle sanomista -- cavoriitin valmistustapa, jos
hän nimittäin sitä milloinkaan on ilmoittanut, -- on haihtunut
avaruuksiin, tänne saapumatta.
Meidän ei onnistunut milloinkaan lähettää vastausta Cavorille.
Hän niin muodoin ei tiennyt, mitkä sanomat me olimme saaneet, ja
mitä meiltä oli jäänyt saamatta, ja lieneekö hän tiennyt kenenkään
huomanneenkaan hänen yrityksiänsä päästä yhteyteen maan kanssa.
Mutta tuo kestävyys, että mies lähettää tänne kahdeksantoista
pitkää kuvausta kuusta -- ja sellaisia ne olivat, vaikkemme niitä
täydellisinä tänne saaneet -- osoittaa kyllä, kuinka hänen mielensä
yhä on palanut takaisin tänne synnyinplanettaan siitä saakka kuin
kaksi vuotta sitten täältä läksi.
Mahtoi vainenkin Mr. Wendigee hämmästyä, huomattuansa
sähkömagneetisten häiriöitten joukossa Cavorin viestejä sujuvalla
englanninkielellä. Mr. Wendigee ei tiennyt mitään meidän hurjasta
matkastamme kuuhun, ja nyt äkkiä -- selvää englanninkieltä
avaruuksista!
Hyvä on lukijan olla selvillä siitä, minkälaisissa oloissa hän
nähtävästikin noita sanomiaan lähetteli. Jossain kuun sisäosissa
hän varmaankin lienee tavannut suuret määrät sähkökoneita, joista
sitten -- kukaties salaakin -- sommitteli kokoon ilmoituslaitteen,
tuommoista Marconi-tyypiä. Sitä hänellä sitten kaiketikin oli
tilaisuus pitää käynnissä epäsäännöllisin ajoin, milloin vain
puolisen tuntia, milloin kolme neljä tuntia yhteen menoon. Silloin
hän lähetteli sanomiansa maata kohti, lukuunottamatta sitä
tosiasiaa, että kuun ja maanpinnan eri kohtain keskinäinen asema
alinomaa muuttuu. Tämä seikka ja meidän vastaanotto-koneittemme
vaillinaisuus teki sen, että hänen ilmoituksensa esiintyvät
meidän muistiinpanoissamme kovin oikullisessa muodossa: ne
häipyvät ja hälvenevät välisti varsin salaperäisellä ja kerrassaan
harmittavalla tavalla. Ja huomattava tämän lisäksi on, ett'ei hän
ollut oikein perehtynyt tähän toimeen. Yleinen merkkien selitys
oli häneltä unohtunut, jos hän lienee milloinkaan sitä tarkoin
tuntenutkaan, ja väsyneenä hän välisti jättää sanoja pois ja tekee
oikeinkirjoituksessa virheitä.
Yleensä on, runsaastikin puolet hänen sanomiansa jäänyt perille
tulematta, ja suuri osa tänne saapuneitakin on vaillinaista,
katkonnaista, palasista kokoonpantua. Seuraavassa otteessa lukijan
siis on varustautuminen kohtaamaan koko joukko keskeytyksiä,
aukkoja ja hyppimisiä asiasta toiseen. Mr. Wendigeen kanssa me
parhaillaan valmistelemme täydellistä ja muistutuksilla varustettua
painosta Cavorin kertomuksista. Toivottavasti se julaistaan
painosta, lisättynä selityksillä tähän tarkoitukseen käytetyistä
instrumenteista. Ensimmäinen nidos ilmestyy tulevassa tammikuussa. Se
on oleva täydellinen ja tieteellinen esitys asiasta. Tämä seuraava
on vain kansantajuinen muodostelu siitä, mutta semmoisenaankin se
sentään on oleva täydennyksenä minun kertomukseeni ja esittävä lavein
rajapiirtein olot tuolla toisessa, meille niin läheisessä, niin
tutussa ja sittenkin niin erillaisessa maailmassa.