Lepäs kuolevana teltassaan
jo suuri Saladdin,
joka taiston ja voiton hekkumaan
vei joukot Allahin.
Joka Egyptin löi ja Syyrian,
oli sodassa voittamaton,
jonka nimen ja sankarikunnian
runo vie tarun loistohon.
Lepäs kuolevana teltassaan
jo suuri Saladdin
ja taisteli viime taisteluaan
yön katsoin tähtihin.
Ja kun kalpeni tähdet, tullehen
tuns hetkensä valtias,
luo aseenkantajan murheisen
käsi viittoi kalvakas.
»Minä lähden; käärinliinani mun»,
soi ääni hiljaisin,
»veli, hulmuamaan pane peitsees sun
ja huuda leirihin:
»Tämän kaikesta loistosta, voitoistaan
ja aarteist' Egyptin,
tämän yksin hautaan kerallaan
vie suuri Saladdin»