Kukatiesi olisi Eerikin kohtalo tullut toisellaiseksi, jos Horn loppuun
asti olisi seisonut hänen rinnallaan hyvänä neuvojana. Sillä "rakas
herra Klaus" oli niitä harvoja miehiä, joihin kuningas täydesti luotti.
Mutta hänen kuoltuansa jäi Eerikki nyt kokonaan Yrjänä Pietarinpojan ja
hänen kaltaistensa ohjattavaksi. Pietarinpoika, niinkuin mainittu, oli
alhaista syntyperää, ja kadehti, vihasi kaikkia korkeampisukuisia.
Murrettuansa herttuain voiman hän tahtoi nyt myös sortaa aatelistoa.
Siten, hän toivoi, tulisi kaikki valta sekä rikkaus Ruotsissa hänen
itsensä ja hänen ystäviensä osaksi. Vaikea ei ollutkaan johtaa
epäluuloisen Eerikin epäilyksiä tälle uudelle suunnalle. Kuningas
palkkasi vakoilijoita, jotka kävivät korkeitten herrojen kartanoissa
urkkimassa ja kertoivat, panemalla omiaan lisään, kaikki, mitä siellä
oli tehty ja puhuttu. Erittäinkin oli Eerikin epäluulo nyt kääntynyt
Niilo Stureen, ennenmainitun Svante Sturen poikaan. Hänhän kuului
sukuun, joka ennen Vaasoja oli ylimmäisenä ollut; hän vielä lisäksi oli
vaaleaverinen ja siis tähtien ennustuksen mukaan vaarallinen Eerikille.
Siinä oli jo kyllin syytä Eerikin mielestä. Sattuipa nyt, että Ruotsin
väki jäi tappiolle eräässä tappelussa tanskalaisia vastaan, missä Niilo
Sture oli ollut johtajana. Sen kuningas kohta selitti julkiseksi
maanpetokseksi. Sture vedettiin Eerikin asettaman ylioikeuden eteen,
jossa Pietarinpoika oli syyttäjänä. Tämän ylioikeuden jäsenet aina
tuomitsivat Pietarinpojan käskyn mukaan; niinpä he nytkin tuomitsivat
Sturen pois hengiltä ja omaisuudelta. Eerikki tosin ei täyttänyt tätä
kovaa tuomiota, vaan sen sijaan häpäisi Sturea sillä, että kuljetutti
häntä Tukholman katuja pitkin huonon hevoskonin selässä, olkiseppele
päässä. Koko ajan kävi mies edellä, julistaen Sturea maanpetturiksi.
Vähän ajan kuluttua Eerikki, joka päätöksissään yhä oli häilyväinen,
katui tätä tekoaan. Hän julisti Sturen kunnon mieheksi, jopa lähetti
hänet puhemiehenään Lotringin prinsessan luokse. Vaan eipä aikaakaan,
niin osasi Yrjänä Pietarinpoika herättää kuninkaan epäluulot
uudelleen. Koko Sturen suku ynnä heidän ystävänsä miettivät kostoa
Pietarinpojalle, jota he syystä pitivät häväistyksen alkusyynä. He
pitivät kokouksia ja keskustelivat, millä lailla he saisivat kostonsa
täytetyksi. Senpä Pietarinpoika taas kertoi kuninkaalle, vääntäen asian
siten kuin olisi herrojen kosto tarkoittanut Eerikkiä itseään.
Toukok. 18:ksi päiväksi 1567 kutsui nyt Eerikki säädyt kokoon Upsalaan.
Epäluulonalaiset herrat käskettiin vähää ennen Svartsjön kartanoon muka
vieraspitoihin kuninkaan luokse. Sinne tultuansa he kohta vangittiin.
Säädyt, joiden eteen asia vedettiin, tottelivat tälläkin kertaa
Pietarinpojan kehoitusta ja tuomitsivat herrat kuolemaan. Ainoastaan
pappissääty uskalsi vastustaa.
Eerikki kuningas häilyi tällä välin yhä kahden vaiheilla. Välistä hän
selvinä hetkinään tahtoi päästää vangitut herrat vapaiksi, välistä taas
Pietarinpojan yllytyksestä hän vimmastui ikäänkuin hulluksi. Toukok.
24. p. hän astui Svante Sturen vankikammioon, lankesi polvilleen ja
pyysi anteeksi. Sture vastasi mielellään sen suovansa. Mutta kohta taas
Eerikki huusi: "Ettepä kuitenkaan voi anteeksi antaa poikanne
häväistystä!" Samassa Pietarinpoika astui sisään ja toi sen
valheellisen sanoman, että muka Juhana herttua oli päässyt irti ja
nostanut kapinan. Nyt kuningas vimmoissaan juoksi Niilo Sturen kammioon
ja pistäen häntä väkipuukolla käsivarteen, huusi: "Tässäkö olet,
maanpetturi?" Eräs henkivartijoista lopetti murhan. Vaan Eerikki
karkasi tämän teon jälkeen ikäänkuin hulluna ulos kartanosta. Hänen
vanha opettajansa Beurreus yritti palauttaa häntä, mutta tapettiin
kuninkaan käskystä. Sen jälkeen lähetti Eerikki sen käskyn, että kaikki
vangit, paitsi herra Sten, piti tapettaman. Henkivartijat tätä totellen
surmasivatkin Svante Sturen, hänen poikansa Eerikin, saman, joka
nuorempana oli palvellut Juhana herttuan hovissa Turussa, ynnä vielä
kaksi herraa. Kaksi sitä vastoin, jotka molemmat olivat nimeltään Sten,
säästettiin, kun ei tiedetty kumpaako kuningas tarkoitti. Tämä tapaus
on n.s. _Sturein_ murhat Upsalassa.
Eerikki sillä välin juoksi yhä edelleen ja katosi kokonaan. Vasta parin
vuorokauden perästä hänet löydettiin läheisestä pitäjästä
talonpoikaisiin vaatteisiin puettuna. Hän oli nyt aivan mielipuoli eikä
näyttänyt enää tietävän mitään, ei sitäkään, kuka oli hallitsijana
Ruotsissa. Pahantekonsa hän kuitenkin muisti ja pelkäsi siitä kostoa.
Surmattujen herrojen sukulaisia hän koki sentähden sovittaa suurilla
rahasummilla. Pietarinpoika vedettiin oikeuteen ja tuomittiin
kuolemaan. Viimeinpä vielä Eerikki katumuspuuskassaan päästi
vankeudesta veljensä Juhanan. Kun he tulivat yhteen, lankesi hän
polvilleen herttuan jalkojen juureen ja puhutteli häntä
kuninkaalliseksi majesteetiksi.