Kustaa Vaasan hallitessa oli rauha Ruotsin ja Tanskan välillä pysynyt
rikkomatta. Yhteinen pelko Kristiernistä ja hänen ystävistään piti
molempien valtakuntien hallitsijat lujassa liitossa. Mutta nyt asian
laita oli muuttunut. Kristiern oli viimein kuollut vankina, yhteinen
vihollinen oli siis kadonnut. Kuolleet olivat myöskin vanhat varovaiset
hallitsijat. Kumpaisenkin maan valtaistuimella istuivat nyt nuoret
kunnianhimoiset kuninkaat, Ruotsissa Eerikki XIV, Tanskassa Fredrik II.
Unohduksiin jääneet vanhat riita-aiheet elpyivät nyt uuteen eloon.
Ruotsalaiset rupesivat vaatimaan takaisin muutamia maakuntia, jotka
Unioniajasta saakka olivat vielä tanskalaisten käsissä. Nämätpä siihen
vaatimukseen eivät suostuneet. Päinvastoin näyttivät he yhä vielä
toivoneen saavansa koko Ruotsin valtakunnan takaisin allensa.
Sinetissään käytti näet Fredrik Ruotsinkin valtiovaakunaa, kolmea
kruunua. Eerikki tästä suutuksissaan otti puolestaan myös Tanskan ja
Norjan vaakunat omiksensa.
Satunnainen kohtaus viimein saattoi kauan jo uhanneen sotapilven
puhkeamaan. Eerikki kuningas kosi itselleen puolisoa Saksanmaalta.
Saatuansa kehoittavan vastauksen lähetti hän v. 1563 laivastonsa Jaakko
Baggen johtamana morsianta Ruotsiin noutamaan. Matkallaan tapasi Bagge
Bornholman kohdalla tanskalaisen laivaston. Tavan mukaan tervehtivät
kumpaisetkin toisiansa muutamilla paukahduksilla. Mutta tanskalaisten
kanuunat olivat luodeilla ladatut epähuomiossa, niinkuin he sittemmin
tahtoivat selittää. Baggepa, kun kuuli luotien lentää viuhahtavan
mastojensa välitse, käski heti vastata samalla tavalla. Täten syttyi
tuima tappelu, joka loppui siten, että tanskalaisten amiraali ynnä
suuri osa hänen laivojansa jäi Baggen vangiksi.
Nyt oli tietysti sota valmis. Kummin puolin varustauduttiin kaikin
voimin. Suomenkin maasta tuotettiin sotaväkeä, ja useita meidän
etevistä aatelisherroistamme mainitaan eri tiloissa päällikköinä. Tällä
tavoin saivat suomalaiset tilaisuuden maksaa kiitollisuudenvelkansa
ruotsalaisten veljellisestä avusta venäläissodassa.