Käy vihantaan oksat koivujen
ja kevät saa vihreän vaatteen
mut Suomess' on syksy sydänten
ja talvi toden ja aatteen.
Jo lämpeni taivas, läksivät jäät,
jo aukee aallon syli,
mut vihan ja vilpin synkeät säät
käy Suomen sydänten yli.
On toukokuu ja kukkain kuu,
ja nurmet nuorna hymyy,
mut Suomessa otsat punastuu,
ja silmä silmää lymyy.
Käy koivujen oksat vihantaan
ja kevät saa vihreän vaatteen,
mut koittiko Suomelle milloinkaan
kevät oikean, toden ja aatteen?
1903.