»Savo», maaliskuun 27 p:nä 1888.
Kaikki aatelittomat säädyt asustavat näillä valtiopäivillä
Ateneum'issa, tuossa tietämättömällä tavalla syntyneessä rakennuksessa,
joka kohosi kuin taikalinna meren pohjasta. Viime valtiopäivillä
lausuttiin säädyissä mielipahaa tuollaisten talojen rakentamisesta ja
huomautettiin niiden tarpeettomuudesta. Mutta vastaukseksi siihen ovat
säädyt nyt samaan taloon sijoitetut--säätyhuonetta odottamaan. Ja joka
kerta kun he astuvat Ateneum'iin, saavat papit ja talonpojat sydämmensä
sulakkeeksi lukea kultakirjaimilla räystään reunaan latinaksi
kirjoitetut sanat: /Concordia res parvae crescunt/.
Talonpoikaissäädyn istuntohuone on alimmassa kerroksessa. Se on iso
sali, jonka kattoa kannattaa neljä tukevaa pilaria. Ikkunoita on siinä
sekä etelää että pohjoista kohti. Itäisellä seinämällä on kuulijain
lehteri ja vastapäätä sitä toisella puolen salia suuri ovi, ulos
vestibyyliin eli porstuaan. Keskellä lattiaa pilarien välissä ja
niiden ulkopuolellakin on suuri joukko pieniä keltasia pulpetteja,
yksi kutakin edusmiestä varten. Kansi pulpetissa on jyrkkä ja vino,
mutta pienen linkun avulla saadaan se kohoamaan melkein vaakasuoraksi
pöydäksi. Kaikkien pulpettien huomio on ikäänkuin käännetty yhtäänne
päin, puhemiehen pöytään, joka pohjoisella seinämällä seisoo ylempänä
muita. Puhemiehen pöytä on koristettu punasella veralla ja sen takana
on kaksi tuolia, toinen puhemiestä, toinen sihteeriä varten. Toisella
puolen tätä pöytää on notarion paikka ja toisella tulkin; sen edessä
istuvat pikakirjurit kahden pöydän ääressä.
* * * * *
Sali on tyhjä, mutta säädyn kanslian puoleksi aukinaisesta ovesta
näkyy pöydän ääressä istuvan kiiltonappiseen frakkiin puettu mies,
säädyn sihteeri. Hänen läheisyydessään seisoo kanslisti, jotain
kysyen. He kääntelevät papereita, panevat yksiä pois ja ottavat toisia
esille. Järjestävät varmaankin tänään esitettäviä asioita.
Iso ovi alkaa aukeilla ja aikaisimmat edusmiehet tulevat sisään. Jos
se on joku herrasmies, jolla on silmälasit, niin taivuttaa hän päätään
eteenpäin, katsoa maurauttaa huurtuneiden lasien yli ja alkaa niitä
sitten pyyhkiä. Hän on hyvin aseettoman näköinen tuossa sähkön
huikastessa hänen silmiään kuin päivä huuhkajan. Kun lasit ovat
paikoillaan, lähtee hän oven suusta liikkeelle ja jatkaa matkaansa
vesikarahvin luo. Riihimäen lähdevettä juopi hän siinä kulauksen
toisensa perästä. Ruokalevon päälle se kuivaan suuhun mahtaa
maistuakin mainion makealta.
Sill'aikaa on tullut toinen edusmies. Hän on paksu rusthollari, joka
vyöryttää itseään eteenpäin varmasti ja vakavasti. Kuuluisi tukevien
askelien jymähteleminen, ell'ei lattia olisi niinisessä matossa.
Rusthollariakin janottaa ja häntä vetää samalle lähteelle kuin
herrasmiestä. He nyökäyttävät molemmat toisilleen päätä vesilasin yli
ja sitten tuppaavat he kättä. Sen tehtyään he menevät kukin
pulpetilleen. Istuutuessaan katsahtavat he kuulijain lehterille ja
herrasmies taivuttaa niskaansa jollekin tuttavalle.
Mutta yhä useammin alkaa aukeilla ovi ja ukkoja tulee kaksittainkin
sisään. Muutamilla on mietintöjä ja kirjoja kainalossa, toisilla
irtaallaan, toisilla sitä varten laitetuissa kansissa, joihin on
kultakirjaimilla painettu: »Propositioner.» Ne pannaan pulpetille,
jonka sisässä pää ja kädet vähän aikaa toimivat. Pulpettien päälle on
asetettu uusia mietintöjä. Rusthollari ottaa kynän taskustaan,
pyöräyttää sen kärkeä suussaan ja kirjoittaa hyvin totisen näköisenä
nimensä vihkon ylälaitaan.
Tulleet alkavat muodostaa ryhmiä lattialla. Heidän keskusteluistaan
rupeaa syntymään surinaa salissa. Toiset ovat herrasmiesten näköisiä,
pitkissä halkohelmatakeissa, toiset käyvät kotikutoverassa, krajeissa
ja manseteissa. On niitäkin, joilla on harmaa sarkanuttu ja liivien
yläreunan yli käännetty paidan kaulus. Mutta pieksuja ei näy kuin
yhdellä ainoalla.--»Tuolla tulee puhemies.»--Hän on kumarahartiainen,
pyöreäotsainen, tukeva talonpoika. Mennä jurrittaa juuri ketään
tervehtimättä kansliahuoneeseen. Kun hän aukaisee oven, kuuluu sieltä
naurua. Ja tietä annettuaan puhemiehelle astuvat sieltä peräkkäin ulos
edusmiehet Meurman ja Avellan. Edellinen on varmaankin sanonut jonkun
kompasanan, koska jälkimäisen niska vielä pulpetinkin ääressä
nyökkäsee. Herra Avellan viittaa luokseen rusthollarin, joka nojaa
kyynärpäänsä pulpettiin. Herra Meurman menee toisen istuvan
rusthollarin luo ja laskee kätensä hänen selkäänsä. Puhuu hänelle ja
kohottaa käsiään, olkapäitään ja silmäkulmiaan hänelle omituisella
venäläisellä tavalla. Hän nähtävästi selittää jotain tuiki tärkeää
»asianlaitaa». Mutta kun rusthollari on ymmärtänyt asian, niin herra
Meurman häntä ystävällisesti taputtaa hartioille. Molemmat rakastavat
he rusthollareja ja rusthollarit rakastavat heitä.
--»Onko tuo Castrén!» Hän se on. Hän on juuri tullut sisään ja
liittynyt muutamaan ryhmään perempänä salia. Hän seisoo suorana ja
hajasäärin. Kalpeanlaiset kasvot tekee sähkövalo vieläkin
kalpeammiksi. Mutta silmälasista välähtää se terävästi takaisin.
Tavallisesti on herra Castrénilla suuri pinkka kirjoja kädessään,
perustuslakeja ja muita lakeja. Nehän ne ovatkin edusmiehen oikeita
aseita. Ja mainita sopinee tässä sivumennen, että herra Castrén hyvin
taitavasti niitä heiluttaa. Milloin pistää hän yksityisellä pykälällä,
milloin lyö vastustajaansa päähän koko valtiopäiväjärjestyksellä, että
jymähtää.
* * * * *
Mutta yhtäkkiä kuuluu kolme koputusta puhemiehen pöydän pintaan. Hän
on kiivennyt paikoilleen ja istuutunut sihteerin viereen. Ryhmät
hajoavat ja kukin kiiruhtaa paikoilleen.
»Puhemiesneuvosta», alkaa tavallisesti herra Slotte, »on ollut koolla
ja meerennyt istuntoja pidetteveksi tulevalla viikolla tiistaina ja
lauvantaina.--Talmanskonfiransen ha' haft sammanträde o'bistämt att
plena ska' hållas i nästa vikka tisdag och lördag.»
Heti kohta sen jälkeen alkaa sihteeri lukea viime istunnon
pöytäkirjaa: »Ote talonpoikaissäädyn pöytäkirjasta, joka tehtiin
valtiopäivillä Helsingissä, helmikuun 20 päivänä 1888 j.n.e.» Mutta
pöytäkirjan lukemista ei tavallisesti kukaan kuuntele. Säädyn jäsenet
hommaavat joko pulpettinsa kanssa tai selailevat niitä uusia
mietintöjä, joita vahtimestari parhaallaan jakelee kunkin eteen.
Levottomimmat, niinkuin esimerkiksi herra Castrén, saattavat jo tehdä
pieniä matkustuksia lattialla ja istuinten välisillä käytävillä.
»Onko seedyllä miteen muistuttamista ylösluettua pöytekirjaa vastaan?»
Sääty murahtaa jotain ja puhemies vahvistaa vasaran lyönnillä
murahduksen hyväksymiseksi.
Sittenkun se on tehty, antaa sihteeri puhemiehelle käteen jonkun
paperin.
»Esiteten ennen pöydelle pantu taalousvaaliokunnan mietintö (se ja se
siitä ja siitä asiasta)... fyridragas föryt bordlagda äkonomäj-
ytskottes bitänkande» (j.n.e.)
Mietinnössä esitetty asia saattaa olla hyvinkin vähäpätöinen.
Tiedetään, että se on yhdellä vasaran iskulla päätetty kaikissa muissa
säädyissä. Eikä ole kuulunut ääniä siitä, että asiasta olisi tässäkään
säädyssä erimieliä. Toivotaan sentähden ainakin kuulijain lehterillä,
että ei synny keskustelua, ei ainakaan pitkää, ja että pian päästään
johonkin toiseen paljoa hauskempaan asiaan.
Mutta jos mieli jonkun asian mennä talonpoikaissäädyssä läpi ilman
keskustelua, niin pitäisi puhemiehen esittää se varkain, parille
kolmelle miehelle kuiskaten ja pyytää heitä, »etteivät virkkaisi
kellekään mitään».
Nyt hän on kuitenkin esittänyt asian kuuluvalla äänellä.
»Herra Puhemies!»--»Puhemies!»--»Herr Talman!»--»Herra Puhemies!»
»Herra Puhemies!»--»Talman!»--»Herra Puhe...! Herra Puh.» j.n.e.
Siis kilvan, toinen toisensa uhalla! Kaikillako heillä on jotain
sanomista?
Herra »puh.» koettaa panna paperille nimiä, minkä kerkiää, mutta tämä
tehtävä käy yli hänen voimiensa...
»Kyllä minun taas taitaa teytyä lukia ylös niitten nimet, kun niitä on
niin monta, kuin ovat pyyteneet puheen vuoroa.» Ja sitten hän ne
luettelee A:sta O:hon.--Oikein ovat kaikki muut paitsi J., joka
ilmoittaa, että hän E:n jälkeen pyysi puheenvuoroa ja T., joka pyysi
puheenvuoroa ennen kuin S.
Kappaleen aikaa kyntelee puhemiehen kynän tynkä paperin pintaan Ojasia
ja Teittisiä, Hedbergiä ja Svedbergiä. Ja jokaisen vaon välillä hakee
lyijykynän pää mehua kielen kärestä, jossa pyörähtää pari kertaa,
ennenkun alkaa uuden.
Vihdoin ovat kaikkien puheenvuoroa pyytäneiden nimet »kirjoitetut
ylös».
»Edusmies H:lla on puheenvuoro.»
* * * * *
Ja nyt alkaa keskustelu. Keskustelu, josta ainoastaan sen tiedät,
mistä se tulee, mutta et sitä, minne se menee. Sen eri vaiheita en
yritäkään kertomaan. Se huojuu sinne, huojuu tänne. Kiertää asiata
pitkissä soikuloissa niinkuin pyrstötähti aurinkoa. Välistä on niin
kaukana siitä, ett'ei luulisi takaisin tulevankaan. Toisen vuoron
tulee niin likelle, että näyttää siihen suistuvan ja samassa loppuvan
kanssa.
Mutta maailma loppuu, ennenkun keskustelu talonpoikaissäädyssä
sellaisesta asiasta, joka jo itsestään on selvä. Juuri kun puhemiehen
vasara on pöytään putoamaisillaan keskustelun päättäjäisiksi, kuuluu
jostain salin perältä: »Herra Puhemies!» Siellä on joku, joka on
keksinyt pienen pikkuruisen vielä täyttämättömän aukon, ja siihen hän
kiiruhtaa sormensa pistämään. Kovertelee, kovertelee sitä, suuremmaksi
ja suuremmaksi. Toinen ei salli tuota tehtävän ja hän tahtoo täyttää
aukon. Yksi liittyy yhteen, toinen toiseen. Mikä »kannattaa», mikä ei
»kannata». Eräs sanoo olevansa aivan samaa mieltä »etellisten
arvoisain puhujin kanssa, jotka ovat jo ehtineet sanoa paljoa
selevemmin ja asiallisemmin sen, mitä minnäi olin aikonna sanno». Ja
ett'ei hänen suinkaan epäiltäisi voivan puhua yhtä selvästi ja
asiallisesti, niin näyttää hän heti kohta pitkällä puheella toteen
sen, että edelliset puhujat todellakin ovat paljoa selvemmin ja
asiallisemmin sanoneet sen, minkä hän nyt sanoo.
Toinen taas tahtoo ilmoittaa, että hänen mielipiteensä on peräti
päinvastainen kuin edellisen puhujan; jonka tähden hän yhtyy kaikkiin
niihin, jotka ovat tätä puhujaa vastustaneet.
Mutta nyt on vanha ukko Päivärinta jo pitkän aikaa osottanut
levottomuutta. Hän pyytää puheenvuoroa ja ehdottaa, että keskustelu
toki vihdoinkin lopetettaisiin ja herettäisiin yhtä asiaa ijän kaiken
»jankkaamasta ja jankkaamasta».--»Hyvä!» huudetaan yli koko salin ja
varsinkin yhtyvät siihen sydämmestään kuulijat, jotka ahtaalle
lehterille ahtautuneina, takimaiset etumaisten sulkemina, jo kauvan
ovat poispäästäkseen odottaneet tämän »kansan näytännön» päättymistä.
Mutta vielä on eräällä puhujalla käyttämättä tämänpäiväinen
sananvalta. Hän ei sano tahtovansa »kuluttaa säädyn kallista aikaa»,
mutta pyytää ainoastaan »saada huomauttaa muutamista kielivirheistä
suomalaisen mietinnön ponnessa»! Pilkut eivät myöskään ole kaikin
paikoin sijoillaan... Nuo hän luettelee ja hänen takanaan istuja
häntä täydellisesti kannattaa.
Keskustelun kestäessä ovat edusmiehet salissa koettaneet huvittaa
itseään parhaansa mukaan. Mikä heistä on kulettanut sinne
seinänvierus-tuoleille emäntänsä, mikä muun tuttavansa. Heitä
puhutellaan ja heidän vieressään istutaan. Ja vähä väliä juodaan
Riihimäen lähdevettä. Leskimiehet taas, ne näet, joilla on rouvat
kotona, lohduttelevat itseään toisella puolella käytävää olevassa
»tupakkavaliokunnassa», josta tietävät sähkökellon kutsuvan
äänestämään, jahka se aika kerran maailmassa valkiaa.
Kuuntelijat täällä lavalla ovat ehtineet ajatella monenlaisia
ajatuksia. Taampana olija on saattanut, jos on sitä tahtonut, laskea
jokaisen hivuksen hänen edessään istuvan neitosen leikkotukasta;
tuumia, mahtaneeko tuo toinen olla kenenkään kanssa kihloissa; mieltyä
hänen vieressään olevaan, unohtaa hänet ja rakastua tähän nuoreen
solakkavartaloiseen naiseen, joka on heittänyt hienonahkaisen turkin
hartioiltaan ja silloin tällöin katsahtanut mustilla silmillä hänehen,
joka on häntä katsonut. Mutta sill'aikaa kun tulkki on melkein sanasta
sanaan kertonut aivan vastikään pidetyn puheen, on lehterillä istuja
ehtinyt unohtaa mieltymyksensä ja rakkautensa. Hän on haukotellut
ensin kouraansa, mutta sitten uljaasti ihan ikkunata vasten.
Missä hänen mielensä menneekin, sitä hän tuskin itsekään tietää, kun
vihdoin viimeinkin kuulee puhemiehen sanat:
»Onko keskustelu peettynyt?--Kan diskusionen anses vara afslutad?»
»Herra Puhemies!»
Sun horna nielköön! Mitä ihmettä hänelläkin on vielä?
»Edusmies K:lla on puheenvuoro.»
K. nousee puhumaan niin rauhallisesti kuin olisi keskustelu vasta
alussa ja hänen se pohjustettava.
»Kun tämä asia on varsin tärkeää laatua ja kun mielipiteet säädyssä
eivät siitä näytä aivan vakaantuneilta (minusta niitten olisi pitänyt
jo ainakin kolme kertaa kivettyä), niin ehdottaisin minä, että
mietintö vielä pantaisiin pöydälle tulevaan istuntoon.»
Ja sitä hän ei saattanut tehdä paria kolmea tuntia aikaisemmin! Hän
istuutuu niin rauhallisesti kuin oli noussutkin, niinkuin olisi
täyttänyt velvollisuutensa eikä muuta mitään.
»Minä pyydän saada kannattaa.»
»Koska kaksi seedyn jäsentä on pyytänyt mietinnön pöydälle seuraavaan
istuntoon--Då tvenne stånds lidamöter ha'yrka' på bordläggning»
(j.n.e.)...
Ja kussa puhemies on siirtänyt äskeisen mietinnön syrjään, saa hän
sihteeriltä eteensä toisen. Hän lukee päällekirjoitusta ja kuulijat
kuulevat, että se on jotakin semmoista kuin »yleisen
vaalitusvaliokunnan mietintö numero kolme koskeva... koskeva»...
(tuota tai tätä, esimerkiksi jotain sellaista maailmaa mullistavaa
ehdotusta kuin Laatokan rantojen viittomista).
Onnellinen se, joka on jäänyt oven suuhun istumaan. Hän pääsee ulos
kadulle hengittämään raitista ilmaa. Mutta minä olen perimäisenä
sillinä tässä tynnörissä ja saan istua loppuun saakka.
Voisinhan kostaa pahan pahalla ja saattaa lukijani samaan asemaan kuin
minutkin on heidän tähtensä saatettu, voisin kertoa ensimäisestä
sanasta tuon keskustelun, joka nyt on alkanut. Mutta minä olen
jalomielinen. En tahdo enempää ikävystyttää heitä kertomuksella,
josta ei toden totta voisi tämän hauskempaa tulla, jos näet oikein
/todenmukaisesti/ tahtoisi kuvata talonpoikaissäädyn istuntoa.
Pyydän vaan lopuksi saada mainita, miten äänestäminen eli toisin
sanoen päättäminen tapahtuu, joka tällä kertaa tapahtui noin puoliyön
aikana.
Kun kukaan ei ole enää pyytänyt puheenvuoroa, niin puhemies julistaa
keskustelun loppuneeksi. Sitten sanoo hän, että »keskusteluksessa on
ilmaantunut kaksi mielipidettä, joista toinen on puolustanut ja toinen
vastustanut valiokunnan mietintöä».
--»Jos ne, jotka puolustavat mietintöä, vastaavat: jaa, ja ne jotka
vastustavat: ei. Hyväksyykö seety eenestys-esityksen?»
»Hyväksyy.»
»Jos seety sitten suullisesti vastaa »jaa» eli »ei?»
»Jaa--ei--jaa!»
Puhemiehen mielestä on »ei» voitolla, mutta joku vaatii
lippuäänestystä. Sen täytyy siis tapahtua.
»Eenestysesitys on kirjallisesti ylös pantu ja lujetaan
hyväksyttäväksi.»
Kun se on »lujettu» ja hyväksytty, alkaa notarius hakea paperista
edusmiesten nimiä ja samassa järjestyksessä heittävät nämä lippunsa
uurnaan.
Siksi aikaa kun ääniä lasketaan, menevät edusmiehet
tupakkahuoneeseensa.
Minä tein viimeisen ponnistuksen ja käyttäen hyväksi liikettä
lehterillä tunkeuduin kuin tunkeuduinkin ulos.
Olen istunut kuusi tuntia yksillä istuimillani kuuntelemassa melkein
yksiä ja samoja puheita. Jos kotia mennessäni ajattelen, että vaikka
puhuminen on hopeaa, olisi vaikeneminen kuitenkin kultaa, niin ei
sääty minua siitä sentään kovin soimanne. Sillä kunkin puhujan ajatus
on samanlainen kuin minunkin, paitse siinä, mitä tulee--häneen
itseensä.