Merkillisin työ, minkä Ilmarinen suorittaa, on Sammon taonta. Tärkeimpiä
avaimia Kalevalan ymmärtämiseen on sentähden oikea käsitys Sammosta. Kun
jo tiedämme, mitä Ilmarinen on ja mitä takominen tarkottaa, on helppo
tehdä itsellemme yleiskuva Sammosta. Sampo on jotakin, mitä älynvoimat
ihmiskunnassa saavat aikaan ankaran työn avulla. Ja mitä muuta tämä
olisi kuin kulttuuri, juolahtaa heti mieleemme. »Sampo kuvailee kaikkia
senaikuisia elinkeinoja yleensä», sanoi jo Lönnrot. Kulttuurityössä ja
sivistystehtävissä inhimillinen äly, joka eläimellisten vaistojen
helmaan heitettynä joutui harhateille, taas ohjattiin oikeaan suuntaan.
Kuitenkin Kalevala kertoo, että juuri Sampo antoi aihetta uusiin ja
vielä suurempiin ristiriitoihin. Kun Ilmarinen oli Pohjolan emännälle
takonut Sammon, lukitsi tämä sen Pohjolan kivimäkeen, mikä nähtävästi ei
ollut mieleistä Kalevalan sankareille. Pohjolaiset vaurastuivat kyllä
hyvin Sammon turvissa, mutta yleisempää hyötyä Sammosta ei ollut,
päinvastoin Kalevan kansalle siitä oli haittaa. Jos Sampo olisi
tarkottanut paljastaan kulttuurityötä, elinkeinoja, tieteitä, taiteita,
olisi luullut Ilmarisen voivan takoa uuden entistä ehomman Sammon.
Siihen hän ei kuitenkaan pystynyt, vaan Kalevalan sankarein tehtäväksi
jäi ryöstää pois ja siten pelastaa Sampo Pohjolan kivimäestä. Tämä
seikka osottaa meille, että Sampoon kätkeytyy vieläkin syvempi ja
salaisempi merkitys.
Sammon arvotuksen tässä syvemmässä merkityksessä ratkaisee aikojen
viisaus ja perintätieto. On jo ennen ollut puhetta siitä, että salainen
tieto ei asetu samalle kannalle kuin nykyaikainen enemmän tai vähemmän
materialistinen käsitys sivistysten, uskontojen, valtioiden j.n.e.
syntyä koskevissa kysymyksissä. Salaisen tiedon kanta on jyrkästi
vastakkainen. Sen mukaan kaikki sivistykset ja uskonnot on pantu toimeen
ylhäältä päin, s.o. kehittyneempien ja viisaampien olentojen puolelta.
Kun nyt ihmiskunta aikojen aamulla oli kokematon ja kehittymätön, herää
kysymys, mistä silloin viisaita ja kehittyneitä ihmisyksilöitä oli
saatavissa. Tämänkin salaiset traditsionit ratkaisevat perin
luonnollisella tavalla: tietysti jostain toisesta kiertotähdestä, jonka
ihmiskunta, samalla kuin se olennaisesti oli maapallon ihmiskunnan
kaltainen, oli tätä mittaamattomia aikoja vanhempi ja kehittyneempi ja
niin muodoin saattoi lähettää auttajia ja opettajia maan päälle. Meidän
päivinämme, jolloin esitetään teorioja orgaanisen elämän siirtymisestä
taivaankappaleesta toiseen, tämmöisen olettamuksen ei pitäisi tuntua
mahdottomalta.
Väinämöis- ja Lemminkäisvoimat eivät onnistu kiinnittämään itseensä
ihmiskunnan huomiota, eivät edes Ilmarisvoimat sinään. Ihmiskunta jäisi
tietämättömäksi jumalallista kyvyistään, ellei Väinämöinen kehottaisi
Ilmarista takomaan Sampoa. Vasta kun Sampo on taottu, taipuu Pohjan
ihana impi.
Ilmarinen edustaa täten kaikkia älynvoimia, jotka ihmiskunnassa osaansa
näyttelevät, ei ainoastaan maapallon ihmisten omaa älyä, vaan myös
kaikkien tänne muualta tulleiden auttajien ja opastajien, vapahtajien ja
lainlaatijain neroa ja viisautta.
Entä siis Sampo?
Sampo on se salainen viisaus, jonka ihmiskunnan alkuperäiset tietäjät
muualta toivat mukanaan,--se salatiede, joka on ruumistuneena tietäjien
ja viisaiden n.k. valkoisessa eli salaisessa veljeskunnassa ja sen
näkymättömässä temppelissä, joka »ei ihmisten käsillä rakennettu ole».
Tämä käy ilmi jo Sampo-nimestä. Castrén kertoo kuulleensa ikivanhasta
buddhalaisesta temppelistä, jonka nimi mongoolinkielellä on _Sampo_,
tibetinkielellä _Sangfu_; jälkimäinen sana merkitsee »salainen lähde»
(kaikkeen onneen).[31] On olemassa toinenkin tibettiläinen sana, johon
mielestämme voi Sampoa verrata. Tämä on _Sampun_ eli _ Zampun_, joka on
tibettiläisten »elämänpuu». Sillä on kolme juurta: ensimäinen nousee
taivaaseen, korkeimpien vuorten huipulle, toinen kulkee alas manalaan,
kolmas pysyttelee keskivälillä ja ulottuu itään. Jos vielä tahtoisimme
antautua kielitieteellisiin spekulatsioneihin, voisimme sanoa, että
Sampo eli Sambo on sama kuin samboo eli _samboodha_, joka
sanskritinkielisenä sanana merkitsee »korkein tieto eli viisaus», ja
miksei myös sama kuin latinalainen sanayhdistelmä _summum bonum_,
»korkein hyvä»? Comparettin yritys selittää Sammon johtuneeksi
ruotsalaisesta tekaistusta sanasta _sambo_ (»yhteisasumus») on
mielestämme kielitieteellisestikin onnistumaton. Friesin selitykseen,
että Sampo olisi lappalainen noitarumpu, tulemme myöhemmin
viittaamaan.[32] Ja jos pitää paikkansa sääntö, että tarullisten nimien
selitys on lähinnä etsittävä omasta kielestä, miksi ei Sampo olisi
voinut johtua esim. sanasta (viisauden) samapolku (nim. sama, jota
viisaat ennenkin ovat kulkeneet tietoon tullakseen)? Muuten emme pidä
mahdottomana, että sampo-sanalla on yhteyttä sampi ja sammas sanojen
kanssa, kuten nykyiset kielimiehet arvelevat. Mutta yhteyden henkinen
merkitys selviää vasta, kun Sammon mysterio avataan teknillisellä
okkultispsykologisella avaimella, kuten luvussa 28 teemme.
Mutta pitäkäämme mielessä filologiasta huolimatta Sampo-sanan tässä
antamamme okkultinen merkitys. Silloin ymmärrämme ponnen Pohjolan
emännän sanoissa, kun hän puoleksi imarrellen, puoleksi epäillen kysyy
Ilmariselta:
Ohoh seppo Ilmarinen,
Takoja iänikuinen,
Saatatko takoa sammon,
Kirjokannen kirjaella
Joutsenen kynän nenästä,
Maholehmän maitosesta,
Ohran pienestä jyvästä,
Kesä-uuhen untuvasta?
Ilmarisella on tässä edessään yli-inhimillinen, yliluonnollinen ja
loogilliselle ymmärrykselle mahdoton tehtävä. Hän ei saata takoa Sampoa
ihmisten omilla kehittymättömillä kyvyillä, vaan se on todella tapahtuva
jumalien avulla, kuten taideteoksen luominen ainakin. Yksin olennot,
joissa korkeampi minuus jo on itsetietoisesti elävä ja joiden
tietämiskykyä eivät rajota aistihavainnot ja kuolevaisten logiikka,
yksin semmoiset kykenevät elämän suurinta taideteosta luomaan, s.o.
panemaan alulle sitä salaista elämän koulua, jossa ihmiskuntamme yksilöt
saattavat itseään kasvattaa.[33]
Sammon taonta on mielestämme vähemmän onnistuneesti esitetty
Kalevalassa: alkuperäinen traditsioni sitä varmaan ei ole
seikkaperäisesti esittänytkään, vaikka se onkin esteettisesti vaikuttava
ja psykologisesti oikea, jos Juhani Ahon tavalla pidämme Sampoa
inhimillisenä taideteoksena. Aineksensa Kalevala siihen nähtävästi on
saanut raudansyntyrunosta ja kultaneidon taonnasta, joihin taonnan
yksityiskohdat asianmukaisina sopivatkin. Sammon laatimiseen riittää
mielestämme säkeet 281-310 ja 393-422, jotka loppuvat kertomukseen,
minkälaisen Sammon Ilmarinen takoi:
Siitä seppo Ilmarinen,
Takoja iänikuinen
Takoa taputtelevi,
Lyöä lynnähyttelevi,
Takoi sammon taitavasti:
Laitahan on jauhomyllyn,
Toisehen on suolamyllyn,
Rahamyllyn kolmantehen.
Siitä jauhoi uusi sampo,
Kirjokansi kiikutteli,
Jauhoi purnun puhtehessa,
Yhen purnun syötäviä,
Toisen jauhoi myötäviä,
Kolmannen kotipitoja.
Symboliikka ei ole vaikea käsittää, sillä Salaisen Veljeskunnan
opettajat ja lähetit ovat kaiken kulttuurin alulle panneet. »Jauho» on
leipä eli kaikki mitä ihminen aineellisesti toimeentullakseen tarvitsee
(ennen kaikkea siis maanviljelys pohjoisemmissa seuduissa). Mutta
ihminen ei elä leivästä yksin: hän tarvitsee sitä henkistäkin ravintoa,
joka »Isän suusta lähtee», kuten Jeesus lausui. Tämän henkisen elämän ja
tiedon vertauskuva on »suola»--sanoihan Jeesuskin »te olette maan
suola». Ja vihdoin rikkaus (symbolina »raha») tekee sivistyksen
mahdolliseksi: ei voisi henkinen elämä ilmetä tieteissä, taiteissa,
uskonnoissa j.n.e., ellei olisi rikkautta, s.o. kaikkia aineellisia
tarpeita enemmän kuin kunakin hetkenä tarvitaan.
Onko siis ihme, että »Pohjan akka ihastuu»!
Kun sitten Sampo on suljettu Pohjolan kivimäkeen yhdeksän lukon taakse,
alkaa suuri sota Sammosta. Ihmiset jakautuvat kahteen leiriin: Kalevan
kansa tahtoo Sammon tai vaikkapa murusen siitä takaisin itselleen,
Pohjolan väki taas kateellisesti sitä itselleen pidättää.
Mitä tämä on muuta kuin suomalaisten tietäjien muisto vanhasta
taistelusta Atlantis-manterella »valkoisten» ja »mustien» välillä?
Kolmannen juurirodun aikana (kts. edellä) olivat suuret Auttajat
ruumistuneet ihmiskuntaan. Neljännen juurirodun aikana kehittyi »musta
magia» Atlantismaalla ja saavutti arveluttavan muodon ja huolestuttavan
laajuuden ja voiman. Sampo oli joutunut Pohjolaisten käsiin: liiallinen
tieto ja viisaus ihmisille, jotka eivät osanneet sitä oikein käyttää,
vaan käyttivät sitä omaksi hyödykseen, itsekkäihin tarkotuksiinsa.[34]
»Valkoisten kasvojen herrat» silloin päättivät pelastaa mitä
pelastettavissa oli, ettei ihmiskunta syöksyisi kadotukseen.
Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen johtajina lähtivät uskolliset
Kalevalaiset pimeään Pohjolaan suurelle pelastusretkelleen, ja samalla
tavalla kuin salainen traditsioni ja näkemys kertoo Kalevalakin, että
Väinämöinen vanhimpana tietäjänä vaivutti Pohjolan väen sikeään uneen.
Yksin tämä pieni piirre riittää todistamaan, että kysymys on
Kalevalassakin siitä suuresta sodasta Atlantiksella, josta kansojen
muinaistiedot yleisesti puhuvat.
15.