Sotka »keksi polven Väinämöisen» ja

Siihen laativi pesänsä,

Muni kultaiset munansa,

Kuusi kultaista munoa,

Rautamunan seitsemännen.

Mikä on nyt »tuo sotka, sorea lintu», joka saattaa luojan unohtamaan

tuskansa? Se on ajatus, järki, tarkemmin määriteltynä: muotoja keksivä

äly. Helpotuksen huokaus pääsee inhimillisenkin työntekijän rinnasta,

kun hän ajatuksellaan askarrellen keksii, millä tavalla on meneteltävä,

jotta idea toteutuisi. Ja ensimäinen realisoiva ajatus tulee kuin lintu

lentäen avaruuden pimeydestä.

Ei ole lintu huonosti valittu ajatuksen symboli. Saman vertauskuvan

tapaammekin useissa vanhoissa uskonnoissa. Indiassa puhutaan »ajan

joutsenesta» ja yksin kristinuskossakin esitetään pyhää henkeä kyyhkysen

muodossa. Sotka eli kokko onkin luojan avaruuksia hipoova ajatus,

Väinämöisen toimiva äly, n.k. »kolmas Logos» eli pyhä henki, jonka

tehtävä on alkukaaoksen järjestäminen.

Mitä sotka tekee? Hän organisoi alkuainetta atoomeiksi. Hän muodostaa

seitsemänlaisia alkuatomeja, kuusi näkymättömän maailman kultaista ja

yhden fyysillisen maailman rauta-atomin.[19]

Munat ovat nimenomaan atoomeja, ei kiertotähtiä, ei aurinko, sillä nämä

syntyvät myöhemmin. Vasta kun Väinämöinen (Ilmatar) »vavahutti

polveansa», niin että »munat vierähti vetehen» ja karskahtivat

»muruiksi», muuttuivat murut maaksi, kuuksi, auringoksi ja (kierto-)

tähdiksi. Vasta rakkaus yhdessä järjen kanssa rakensi maailman. Me emme

nyt sanoisi, että atomit katkielevat kappaleiksi, vaan että ne liittyvät

yhteen, kun ilmiömaailma luodaan, mutta asia on sama. Uusimmat

tutkimukset atomiopin alalla ovat vieneet siihen johtopäätökseen, että

atomit ovat täydellisesti organisoituja maailmoita, aivankuin

aurinkokuntia pienoiskoossa--melkeinpä jonkinlaisia Leibnitzin

monadeja,--ja niin ollen ei näytä olevan paljonkaan eroa »suuren» ja

»pienen» välillä. Päinvastoin meidän, ihmisten, aistima kosmos on

todellisuudessa vain osa eli pirstale koko monitasoisesta

aurinkojärjestelmästä, ja hyvällä syyllä voimme sanoa, että atomi, joka

sinään on täydellinen kosmoksen kuva, on aivankuin muruiksi karskahtanut

meidän maailmassamme. Vanhojen viisaus ja syvä tieto tuntuu siis

tämänkin kuvauksen lomitse pilkistävän näkyviin.

Kalevalan avain · 第 27 / 79 题