Monella alhaisemmalla eläimellä tapahtuu lisääntyminen hywin
yksinkertaisella tawalla: ne jakaantuwat kahteen tahi useampaan osaan,
jotka osat kaikki kaswawat kokonaisiksi eläimiksi jälleen. Niin tekewät
wielä useat madot ilman waikeudetta. Tämä on heille mahdollista
sentähden, että heidän tärkeimmät elimet owat yhtenä jaksona läpi koko
ruumiin, niin että wähän kutakin elintä jää joka osaan. Mutta kaikki
eläimet, jotka laweammalle käywän työnjakamisen kautta tahi erityisiä
ja tärkeitä tarkoituksia warten owat saaneet enemmän moniosaisia ja
arkoja elimiä, sijoitettuina eri ruumiinosiin, eiwät suinkaan woi tulla
toimeen sillä tawoin. Olisihan tuo mahdotonta että esim. Kala tahi
koira woitaisiin jakaa kahteen osaan, niin että niistä tulisi kaksi
kalaa tahi kaksi koiraa; miten hywänsä jako tehtäisiin, tulisiwat
elimet ainoastaan kärsimään, ja toinen tahi molemmat puoliskot
kuolisiwat.
Samoin kuin enemmän kehittyneet eläimet owat saawuttaneet sen
täydellisyyden ruumiinsa muodostumisessa, josta ennen olemme puhuneet,
sen kautta että eri elimet pitäwät huolta erityisistä elon tehtäwistä,
niin on näillä eläimillä myös erityisiä elimiä, joiden tehtäwä on
muodostaa ja kehittää toisia samanlaisia olentoja kuin ruumis itse.
Näitä elimiä sanotaan _siitoselimiksi_.
Siitoselimet tähdellisemmillä eläimillä on kahta eri laatua,
_urospuoliset_ ja _naaraspuoliset_. Ainoastaan toinen laji löytyy
kullakin erityisellä eläimellä, kun toinen laji löytyy toisella samaa
lajia. Tämän johdosta eroitamme täydellisemmissä eläimissä kaksi
eri sukupuolta, uroksia ja naaraksia. Molemmat owat siitokselle
tarpeelliset, ja naaraspuoli synnyttää sikiöt maailmaan.
Useammat alhaisemmat eläimet, kuin myös kalat ja sammakot, muniwat
munia, joista kaswaa poikia. Tawallisesti owat munat hywin pieniä
kodoltaan, waan sen sijaan lukuisia, linnut taas muniwat paljoa
wähemmin, waan isompia munia; sillä linnut owat niin paljon
täydellisempiä eläimiä, että heidän poikasten, woidakseen kehittyä
munassa, tulee saada siinä koko joukko rawintoa, joka löytyy
keräytyneenä etenkin munan ruskeassa.
Imettäwäiset owat wielä täydellisemmin muodostuneita kuin linnut, ja
heidän poikansa tarwitsewat sentähden wielä enemmän rawintoa, niinkin
paljon, ettei se munaan mahtuisi. Sen sijaan jää muna, jossa sikiö
kehittyy, kauemmaksi aikaa äidin ruumiin sisään ja tulee aikaisin
hywin likeiseen yhteyteen tämän kanssa. Sikiö woi sillä tawoin saada
rawintonsa suorastaan äidistänsä. Synnyttyänsäkään ei nuori olento woi
tulla toimeen ilman äidin hoitoa, waan elätetään ensi aikoina äidin
maidolla. Imettäwäiset eläimet owat siis semmoisia, jotka synnyttäwät
eläwiä sikiöitä, joita he imettäwät.
Waan ei yksikään ainoa olento saawuta kerrassaan sitä kokoa ja
täydellisyyttä kaikissa elimissä, joka sillä on kehittyneessä
tilassaan, waan kaikki kehittywät wähitellen.
Tiedämmehän miten nikkarin työ walmistuu. Puuaineilla on ensin aiwan
toinen muoto, waan wähitellen muodostuu niistä se, mikä milloinkin on
tekeillä. Niin owat esim. tuolia tehtäessä tarwepuut ensin hywin rumat
ja muodottomat, waan wiimein näemme tuolin kaikkine osineen hienosti
ja siististi muowaeltuna. Samalla tawalla saa myös elämä olento
muotonsa aiwan wähitellen, muodostuessaan munassa tahi kohdussa. Jos
tarkastaa esimerkiksi tumallista kananmunaa, niin siinä ensin huomaa
tuskin mitään pojanalkua, tahi ainakaan ei woi wielä nähdä merkkiäkään
hywinkin tärkeistä elimistä; sitten näyttyy hywin epäselwä alku niiksi
ja elimet kehittywät sitten toistensa rinnalla ja samalla kertaa.
Ennenkuin eläin wiimein syntyy maailmaan, on sillä enimmät elimet
walmiina; waan wielä kuluu joku aika, jona ruumis kaswaa isommaksi,
kunnes se on joutunut siihen woimaan ja täydellisyyteen, kuin wanhemmat
owat. Wasta silloin perustawat molemmat sukupuolet itsellensä kotia, ja
kaswattawat ne nyt wuorostaan sikiöitä, joita he hoitawat ja auttawat
edes maailmaan, niin kauan kuin nämä eiwät woi pitää huolta itsestään.