Sinä tulit ja menit — ja minä jäin yksin.
Yö ympärilläni on pimeä kuin sinun silmäsi, ja tähtisikermät syttyvät
ja sammuvat minun pääni päällä kuin sinun sielusi tulet.
Kaikkialla näen vain sinut.
Kun minä kuljen suurilla, valaistuilla kaduilla ja tuntemattomat
vastaantulijat hymyilevät minulle ja minä vastaan heidän hymyynsä,
sanovat naapurit, että minä olen uskoton ensimmäisen ystäväni muistolle.
Eivät he tiedä, että minä vain sinua etsin — muista. Jos noiden muiden
silmistä löydän vivahteenkin sinusta, varjonkin sinun kuvastasi,
hymyilen minä sille sinun varjollesi — heissä.
Niin kuin äiti, joka kysyy jokaiselta vastaantulijalta kadonnutta
lastansa, etsin minä kaikkien silmistä sinun silmiäsi ja kaikkien
katseesta sinun sieluasi.
Sillä kaikkialla näen vain sinut. Sinussa minä olen, elän ja liikun.
Sinä et ole osa kaikkeudesta, vaan kaikkeus on osa sinusta; ja sinun
silmistäsi katsoi minua taivas ja ijankaikkisuus.