Me tiesimme kaikesta hiukan ja sen me tiesimme varmaan, ettemme ole
ketään rakastaneet, sisareni ja minä.
Mutta tänään, kun silmämme sattuvat toisiinsa, me hymyilemme. Ei mitään
erityistä ole tapahtunut. Ei kukaan ole käynyt meillä tai lähettänyt
kukkia kotiimme, entisetkin ovat ikkunalaudalla kuihtuneet. Eivätkä
naapuritkaan, jotka asuvat katumme varrella, tiedä mitään erityistä
kertoa, — sillä se ei ole salaisuus. Joku on vain kerran kävellyt
keskellämme, puristanut yhtä aikaa molempien käsiä ja katsonut
kumpaakin silmiin.
Päivä on mennyt, toinen tullut ja kaikki on ennallaan. Eivätkä
naapuritkaan, jotka asuvat katumme varrella, tiedä mitään erityistä
kertoa, — meillä kun ei ole salaisuutta.
Mutta aina milloin silmämme sattuvat toisiinsa, me hymyilemme. Sillä
tiedämme kaikesta hiukan, mutta sitä emme enään niin varmaan tiedä,
olemmeko ketään rakastaneet, vai emme, sisareni ja minä.