Liian kirkkaat ovat silmäsi, tyttöni, minun niihin katsoa, ja liian
valkea on kätesi minun käteeni annettavaksi. Puhtaampi sieluani on jo
sinun ruumiisikin ja sielusi kauniimpi kauneintakin ajatustani.
Liian hyvä olet sinä, tyttöni, minulle.
Unohda, että koskaan tuttusi olin. Älä ojenna minulle kättäsi enään,
äläkä katso minua silmiin, vaan lähde luotani ja jätä minut, — niin
kauan kun minulla vielä on voimaa käskeä sinua pois.
Mene pian, tyttöni, ja unohda että koskaan tuttusi olin!