Minun mieleni on tullut levottomaksi ja kuunvalo varastaa väsymyksen
silmistäni. Valvon vuoteellani ja tuijotan öiseen ikkunaan, enkä
ymmärrä itseäni. — Olisiko se kenties jonkun ajatus, joka on
kohdistunut minuun, mikä saa mieleni levottomaksi ja vie väsymyksen
silmistäni?
* * *
Kuka sinä olet tuntematon, joka olet syrjästä katsonut silmiini?
Sinun ajatustesi kosketus saa minut aremmaksi nuorta jäniksenpoikaa,
ja joka rasahduksessa olen minä kuulevinani lähestyvät askeleesi ja
kuunjuovassa kalpenen sinun valkeaa muotoasi.
Kuka sinä olet, tuntematon, tule, astu suorana eteeni ja sano: Minä se
olen!