Tartuin ystäväni käteen ja innostuin: »Tule, mennään katsomaan, onko
siellä todella suuria sinisiä kukkia.» Hän katsoi lempeästi minuun ja
virkkoi: »Takaisin palatessamme kertoisimme, ettei niitä ollutkaan
siellä. Katso, tämähän ei ole unta. — Ja meidän suuri uskomme kauneuden
olemassaoloon olisi taaskin hiukan pienentynyt — ja elämä tullut vähän
harmaammaksi. Ei, älä mene. Istu viereeni paina pääsi povelleni ja
kuvitellaan aurinko korkealle, paljon kultaperhoja niityille ja suuria
sinisiä kukkia puhkeamaan joka askeleelta, jonka otamme, sinä ja minä.»