Kerroin ystävälleni:
»Näin hiljan unta. Me kävelimme kuutamoisen joen vartta aukealla
niityllä ja katselimme suuria sinisiä kukkia, tummia kuin metsä kaukana
vainioiden takana. Sinä olit vaiti ja pitelit kättäni omassasi. Kävin
hiljaa vierelläsi, pelkäsin hengityksenikin särkevän niiden kauneutta.
Emme poimineet yhtään kukkaa.