Hän tahtoi antaa minulle nuoren lempensä — ja vakuutti sen kestävän
ikuisesti.
Pudistin päätäni ja hymähdin: Lempi on olematon, — olevainen vain
lauluissa, joita hulluina hetkinä luodaan. Saippuakupla, jolla lapset
leikkivät. Ja elämä on päästänyt minut jo lapsuudesta ja säästänyt
hulluudesta.
Hän sanoi: Etkö tiedä, että lapsen huulilla on elämän totuus, hulluissa
hetkissä sen ikuisuus.
Vastasin: Nehän ovat vain pettävää silmänräpäystä. Sano, missä on
niiden ijätikestävyys?
Hän virkkoi: Siinä, että ne ikuisesti — uudistuvat. Tarttui käteeni ja
katsoi minua nauraen silmiin: Tule, ystäväni, ja tulkaamme lapsiksi
ja hulluiksi, että tietäisimme uskoa lemmen olevaisuuteen, emmekä
työntäisi sitä valheena pois. Sillä lapsen huulilla on elämän totuus.
Hulluissa hetkissä sen ikuisuus.