Hän rupesi heti sullomaan tavaroitaan säkkiin. Sitä tehdessään hän tuli
ajatelleeksi, että ehkä voisi antaa öljytamineet takaisinkin, ne kun
olivat uudet ja käyttämättömät, mutta silloin Knoff kaiketi luulisi,
ettei hänellä ollutkaan rahaa niitä maksaa. Jos hän tekisi oikein, hän
ottaisi öljytamineet mukaansa ja jättäisi ne maksamatta. Niin August
olisi tehnyt, se mies ei olisi odottanut maanantaihin asti päästäkseen
konttoriin maksamaan niin häpeällistä kauppavelkaa. Edevart oli jo
oppinut punnitsemaan vähemmän tarkasti tekojensa rehellisyyttä ja
oikeutta, jätti karkaamisen sikseen vain siitä syystä, että siitä olisi
voinut olla ikäviä seurauksia, tulisi tiedoksi, mitä hän oli tehnyt, ja
hän kun oli täällä Lovise Magreten lähettyvillä.
Lovise Magrete! Kumma kyllä, ettei Doppenista ollut koko aikana ketään
käynyt täällä kauppapaikassa. Edevart oli tähyillyt joka päivä, olipa
kysellytkin, mutta ketään ei ollut nähty. Veneenveistäjä arveli
Doppenin olevan niin häpeissään, ettei uskaltanut näyttää silmiään,
saattoihan olla niinkin, että hän oli niinä neljänä vuotena, jotka oli
ollut vankilassa, saanut jonkin verran rahoja säästöön ja Trondheimista
päästessään ostanut kotiinsa kaikenlaista. Mutta joulutarpeita ostamaan
tulisivat sekä Haakon että hänen vaimonsa joka tapauksessa kauppiaasta —
Edevartin maanantaiaamuna selvitettyä velkansa ja ollessa valmiina
lähtemään tuli Lorensen, kauppapalvelijoiden vanhin tuomaan Knoffin
terveisiä, että Edevart saisi siitä päivästä alkaen jahdissa täyden
merimiehen palkan. Edevart oli vielä suutuksissaan ja sanoi ei
kiitoksia ja että eihän jahti vielä lähtenyt merelle sekä ettei hän
pyytänyt Knoffilta rahaa tyhjän vuoksi. Vie hänelle semmoiset terveiset.
Mutta Edevart jätti kuin jättikin säkkinsä tänne, jotta hänellä olisi
asiaa käydä vielä kerran talossa säkkiään noutamassa. Hän otti mukaansa
vain vaatemytyn.