Zerbinette. Géronte.
_Zerbinette_ (nauraen, näkemättä Gérontea). Hahaha! Minun täytyy tulla
ulos nauramaan.
_Géronte_ (its. näkemättä Zerbinetteä). Kyllä sinä vielä saat sen
maksaa, sen vannon.
_Zerbinette_ (näkemättä Gérontea). Hahahaha! Mikä mainio juttu! Mikä
narri tuo ukko on!
_Géronte_. Siinä ei ole mitään hullua, teillä ei ole siinä mitään
naurettavaa.
_Zerbinette_. Mitä? Mitä te tarkoitatte?
_Géronte_. Minä tahdon vaan sanoa, että teidän ei tarvitse laskea
minusta leikkiä.
_Zerbinette_. Teistä?
_Géronte_. Niin.
_Zerbinette_. Mitä? Kuka teistä aikookaan laskea leikkiä?
_Géronte_. Minkätähden te sitten tulette tänne juuri minun nenäni eteen
nauramaan.
_Zerbinette_. En minä teitä ajatellutkaan. Nauroin vaan itsekseni
eräälle jutulle, jonka äsken kuulin, sepä oli hulluinta mitä olen
kuullut. Mutta en ole koskaan kuullut niin perin hassua kepposta, kun
se, jolla eräs poika kiskoi rahoja isältään.
_Géronte_. Poikako kiskoi isältään rahoja.
_Zerbinette_. Niin. Jos kauniisti pyydätte, niin kyllä kerron. Minulla
on muuten luontainen halu kertoa kaikki jutut mitä olen kuullut.
_Géronte_. Minä pyydän teitä kertomaan tapauksen minulle.
_Zerbinette_. Sen teen. Jos sen kerronkin teille, niin ei minulla ole
siitä mitään vaaraa, sillä sellainen tapaus ei kauankaan voi pysyä
salassa. Kohtalon määräyksestä oleskelen henkilöiden seurassa, joita
kutsutaan mustalaisiksi ja jotka kulkevat maakunnasta toiseen,
ennustelevat ihmisille ja sekaantuvat kaikkeen muuhunkin. Tullessamme
tähän kaupunkiin näki eräs nuori mies minut ja rakastui minuun. Siitä
asti seurasi hän minua kaikkialla ja uskoi kai alussa kuten kaikki
nuoret miehet, että kunhan vaan puhuvat, sanovat sanan meille, niin
kaikki on valmista. Mutta hän tapasikin ylpeän tytön, joka sai hänet
hiukan muuttamaan mielipiteensä. Hän tunnusti rakkautensa minun
hoitajilleni ja he suostuivat luovuttamaan minut määrättyä summaa
vastaan. Mutta pahaksi onneksi oli rakastettuni siinä tilassa, jossa
monasti näkee useimmat nuoret herrat, hänellä nimittäin ei ollut niin
ropoakaan. Hänellä on isä, joka, vaikka onkin rikas, on oikein
pääsaituri, suurin heittiö koko maailmassa. Odottakaahan. Enköhän minä
muista hänen nimeään? Ah! auttakaa minua hiukan. Ettekö tunne ketään
tämän kaupungin asukkaista, joka olisi mitä pahin saituri.
_Géronte_. En.
_Zerbinette_. Hänen nimessään on ron -- -- ron -- te. O -- -- Oronte.
Ei. Gé -- -- -- Géronte. Niin, Géronte; juuri niin. Hän se on tuo
heittiö, saituri, josta puhuin. Palatakseni kertomukseeni, mustalaiset
aikovat tänään lähteä kaupungista, ja rakastajani olisi rahan
puutteessa menettänyt minut, jollei eräs nokkela palvelija olisi
auttanut meitä. Palvelijan nimen muistan paraiten; hänen nimensä on
Scapin; siinäpäs verraton mies, häntä ei voi kylliksi kiitellä.
_Géronte_ (its.). Ah! Sinä veijari!
_Zerbinette_. Kuulkaahan nyt millä keinoin hän veti narria nenästä.
Hahahaha! En voi ajatellakaan sitä purskahtamatta nauruun. Hahaha! Hän
meni tuon saiturin luo, hahaha, sanoen, että he näkivät turkkilaisen
galeijan, jonne heitä pyydettiin astumaan, että eräs nuori turkkilainen
oli kestinnyt heitä, hahaha, että heidän syödessään oli galeija
lähtenyt merelle ja turkkilainen oli veneellä lähettänyt hänet yksin
maalle käskien sanomaan isäntänsä isälle, että hän vie pojan Algeriin,
jollei heti saa 500 tukaatia. Hahaha! Siitäkös saituri parka pelästyi,
hänen rakkautensa ja ahneutensa joutuivat kovaan keskinäiseen
taisteluun. 500 tukaatia, jotka häneltä vaadittiin, olivat 500 tikarin
pistosta. Hahaha! Hän ei helpolla eroa kullastaan, sieluntuskassaan
keksii hän senkin seitsemän keinoa pelastaaksensa poikansa. Hahaha! Hän
aikoo lähettää esivallan merelle turkkilaisen galeijan kimppuun.
Hahaha! Kehoittaa palvelijan tarjoutumaan hänen poikansa sijaiseksi,
kunnes rahat saataisiin kokoon. Hahaha! Hankkiakseen nuo 500 tukaatia,
päättää hän uhrata neljä tai viisi vanhaa vaatekertaa, jotka eivät ole
kolmen kymmenen tukaatin arvoisia yhteensä. Hahaha! Palvelija koettaa
hänelle selittää, kuinka järjettömiä nuo tuumansa ovat, ja joka
väitteen jälkeen hän huudahtaa tuskallisesti: "Mutta mitä hittoa hän
teki galeijassa?" "Ah! Kirottu laiva! Turkkilaiskoira!" Vihdoin kauvan
epäiltyään, kauvan huokailtuaan ja voihkittuaan -- -- -- Mutta te ette
näemmä ollenkaan naura minun kertomukselleni. Mitä te sanotte siitä?
_Géronte_. Minä sanon, että tuo nuori mies on veijari, huimapää, jolle
isänsä vielä kostaa kaikki hänen kepposensa. Tuo mustalaistyttö on
kunnoton letukka, joka uskaltaa sanoa hävyttömyyksiä kelpo miehelle, ja
joka kertoo tulleensa viettelemään kunniallisen perheen lapsia.
Palvelija on aika lurjus, jonka Géronte vielä ennen huomispäivää
toimittaa hirsipuuhun.