Zerbinette. Silvestre.
_Silvestre_. Minnekä te katositte? Ettekö tiedä, että puhelitte
rakastajanne isän kanssa?
_Zerbinette_. Sitä itsekin epäilin. Minä käännyin hänen puoleensa ja
mitään ajattelematta kerroin koko jutun.
_Silvestre_. Mitä! Tuon jutunko?
_Zerbinette_ Niin; minä olin aivan ihastunut siihen ja tahdoin kaiken
mokomin kertoa sen muille. Mutta vähät siitä? Sitä pahempi hänelle! Ei
minun mielestäni tilamme sen takia voi parantua eikä huonontua.
_Silvestre_. Teilläpä oli tavaton halu lörpötellä. Silloin on kieli
vasta höllällä, kun ei voi olla puhumatta omista asioistaan.
_Zerbinette_. Olisihan hän sen saanut kuulla joltakulta muultakin.