Géronte. Scapin.
_Géronte_. No, Scapin, miten on poikani laita?
_Scapin_. Poikanne on hyvässä turvassa. Mutta teitä, juuri teitä uhkaa
kamala vaara, ja soisin kernaammin teidän olevan kotonanne.
_Géronte_. Kuinka niin?
_Scapin_. Paraikaa etsitään teitä kaikkialta, teidät aijotaan surmata.
_Géronte_. Minut?
_Scapin_. Niin.
_Géronte_. Ja kuka?
_Scapin_. Sen tytön veli, jonka Octave on nainut. Hän luulee, että
olette kiiruhtanut avioliiton peruuttamista ainoastaan siitä syystä
että aijotte saada oman tyttärenne hänen sisarensa sijalle. Näin
ajatellen on hän lujasti päättänyt, purkaa epätoivonsa teihin ja
puhdistaaksensa kunniansa surmata teidät. Kakki hänen ystävänsä, aika
miekkailijoita kuten hän itse, etsivät ja tiedustelevat teitä
kaikkialta. Minä näin jo siellä täällä muutamia hänen sotilaitaan,
jotka kyselivät jokaiselta vastaantulevalta. Oikein parvissa sulkevat
he kaikki tiet taloonne, niin ettette voi mennä kotia, ettekä lähteä
minnekään joutumatta heidän käsiinsä.
_Géronte_. Mitä minä teen, Scapin kulta?
_Scapin_. Minä en tiedä, herra. Tämä on tukala tila. Minä vapisen
teidän puolestanne kiireestä kantapäähän, ja -- -- -- Odottakaahan.
(On menevinään katsomaan taustalle, tuleeko ketään.)
_Géronte_ (vavisten). No?
_Scapin_. Ei, ei, ei; ei ollutkaan ketään.
_Géronte_. Etkö tiedä mitään keinoa päästäkseni tästä pulasta?
_Scapin_. Jo olen ajatellut; mutta omat niskani ovat siinä vaarassa.
_Géronte_. Voi, Scapin! Osottaudu nyt kunnon palvelijaksi. Minä
rukoilen, älä hylkää minua.
_Scapin_. En suinkaan. Minä olen niin kiintynyt teihin, että kärsisin
itse, jos jättäisin teidät pulaan.
_Géronte_. Kyllä minä palkitsen sen, minä vakuutan. Minä lupaan sinulle
tämän puvun, kun olen käyttänyt sitä vielä hiukan.
_Scapin_. Odottakaahan. Nyt tiedän keinon, jolla mukavasti voin teidät
pelastaa. Pujahtakaahan tähän säkkiin ja -- -- --
_Géronte_ (on näkevinään jonkun). Ah!
_Scapin_. Ei, ei, ei; ei siellä ole ketään. Teidän täytyy pistäytyä
tuonne ja olkaa aivan sätkyttelemättä. Minä otan teidät selkääni ja
kannan vihollisten lävitse kotianne. Ja kun kerran olemme siellä, niin
voimme sulkea ovet ja kutsua vahvoja miehiä käymään hyökkääjien
kimppuun.
_Géronte_. Tuumasi on hyvä.
_Scapin_. Vallan verraton. Saattepa vielä nähdä. (Itseks.) Kyllä sinä
saat valheistasi maksaa!
_Géronte_. Mitä?
_Scapin_. Sanoin vaan, että me vedämme vihollisiamme kauniisti nenästä.
Kyyristykää aivan pohjalle. Ennen kaikkia älkää vaan tulko maalle,
elkääkä hiiskuko sanaakaan, tapahtukoon sitten mitä tahansa.
_Géronte_. Ole huoleti, kyllä minä pysyn.
_Scapin_. Pian piiloon. Tuossa on jo eräs tappelupukari teitä
etsimässä. (Muuttaen ääntään.) Eikö kukaan olisi niin hyvä ja sanoisi
minulle missä Géronte on? -- (Gérontelle tavallisella äänellä.) Älkää
potkiko. -- Kyllä minä sinut, senkin riivattu, löydän vaikka menisit
maan alle piiloon. (G:lle tavallisella äänellä.) Älkää kurkistako. --
Hoi säkkimies? -- Hyvä herra, -- Minä annan sinulle tukaatin, jos sanot
missä on herra Géronte? -- Te etsitte herra Gérontea? -- Niin, koira,
minä etsin häntä. -- Ja mitä varten, hyvä herra? -- Mitä varten? --
Niin niin -- Saakeli soikoon, minä tahdon hänet piestä tällä kepillä
kuoliaaksi. -- Oh hyvä herra, herra Gérontea ei voi sillä lailla
kohdella. -- Mitä, tuo itserakas penteleen Géronte, senkin narri,
hävytön lurjus? -- Herra Géronte ei ole mikään pentele, eikä hävytön
lurjus, olkaa niin hyvä ja punnitkaa sananne. -- Mitä, sinä puhuttelet
minua, minua, noin röyhkeästi? -- On velvollisuuteni puolustaa
isäntääni, kun häntä solvaistaan. Oletko sinä tuon Géronten ystävä? --
Olen, hyvä herra, olen kuin olenkin. -- Ah, lurjus, vai hänen
ystävänsä, no hyvä! (Lyöden usean kerran säkkiä. Huutaen ikäänkuin hän
saisi selkäänsä.) Ai, ai, ai, ai, ai, hyvä herra! Ai, ai, hyvä herra!
jo riittää! Ai, lakatkaa. Ai, ai, ai! -- Kas niin siinä sait osasi!
Hyvästi. -- Ai, kirottu sotamies. Ai!
_Gëronte_ (pistäen päänsä säkistä). Voi, Scapin, minä en jaksa enempää.
_Scapin_. Voi, hyvä herra! Minä olen aivan murskana, hartioitani
viiltelee niin kamalasti.
_Géronte_. Mitä! Minuahan hän löi.
_Scapin_. Ei suinkaan, hyvä herra, hän kolhi minun selkääni.
_Géronte_. Mitä sinä höpiset? Minä tunsin iskut vallan hyvin ja tunnen
ne vieläkin.
_Scapin_. Ei, sanon minä. Hänen keppinsä pää vaan ulottu teidän
hartioihinne.
_Géronte_. Olisithan voinut mennä vähän loitommalle, jotta minä olisin
säästynyt.
_Scapin_ (painaen Géronten säkkiin). Pian piiloon. Tuolla taas tulee
joku aivan muukalaisen näköinen. -- Pentele vieköön, vaikka juoksisin
kuinka sukkelasti tahansa, en löydä tuota kirottua Gérontea? --
Kätkekää itsenne. -- Sanokaahan minulle, te siellä, olkaa niin hyvä,
tiedättekö missä tuo perhanan Géronte on, jota etsin? -- En, hyvä
herra, en minä tiedä, missä hän on. -- Sanokaa vaan rohkeasti missä hän
on; minä en hänelle tee mitään pahaa. Antaisin vaan pienen selkäsaunan
hänelle, noin tusinan verran iskuja, ja kolme tai neljä miekanpistosta
rintaan. -- Minä vakuutan teille, ett'en tiedä missä hän on? -- Minun
mielestäni liikkui joku tuossa säkissä. Siellä on varmaankin jotain
merkillistä. -- Ei! Ei mitään. -- Tekisi mieleni pistää miekka säkin
läpi. -- Voi, hyvä herra, älkää toki tehkö sitä. -- Näyttäkää sitten,
mitä siellä on. Ei kiirettä. -- Mitä, eikö kiirettä! -- Te ette saa
nähdä, mitä minulla siellä on. -- Minäpä tahdon nähdä. -- Sitä ette
saa. -- Ah, mitä loruja! -- Siellä on ryysyläjä. -- Näyttäkää tänne,
sanon minä. -- Sitä en tee. -- Etkö tee? -- En. -- Sitten annan sinun
hiukan maistaa keppiä. -- Vähät minä teidän kepistänne. -- Vai niin,
teetkö minusta pilkkaa. (Lyöden säkkiä ja huutaen ikäänkuin hän itse
saisi selkäänsä.) Ai, ai, ai, ai! -- Näkemään asti, siinä sait pienen
läksytyksen, jotta oppisit siivommin puhumaan. -- Ai, hiisi vieköön
koko roiston! Ai!
_Géronte_ (pistäen päänsä säkistä). Voi, minä olen aivan murskana.
_Scapin_. Voi minä olen kuollut.
_Géronte_. Miksi hemmetissä ne sillä tavoin kolhivat minun selkääni.
_Scapin_ (painaa hänen päänsä säkkiin). Pian piiloon! Tuolla tulee
puoli tusinaa sotilaita yht'aikaa. (Matkien useamman ihmisen ääntä.)
Menkäämme, etsikäämme Gérontea; etsikäämme kaikkialta, älkäämme
laiskotelko. Juoskaamme läpi koko kaupungin. Ei mitään saa jättää
tarkastamatta. Tutkikaamme joka taholta. Minne menemme. Menkäämme
tuonne. Ei, tuonne. Vasemmalle. Oikealle. Ei. Jos sentään. --
(Gérontelle tavallisella äänellä.) Menkää nyt hyvin piiloon. --
Katsokaahan, toverit, tuossa on hänen palvelijansa. No, lurjus, nyt
saat sanoa meille, missä herrasi on. -- Voi, hyvät herrat, älkää
rääkätkö minua. -- Sano heti missä hän on. -- Puhu. Pian. Älä pidätä
meitä. Sano heti. Paikalla. -- Voi hyvät herrat rauhoittukaa! (Géronte
pistää päänsä hiljaa säkistä ja huomaa Scapinin vehkeilyt.) Jollet heti
sano meille, missä herrasi on, niin saat oikein satamalla kepistä
selkääsi. -- Ennemmin kärsin mitä tahansa kuin petän isäntäni. -- Me
tapamme sinut. -- Tehkää vaan mitä tahdotte. -- Selkäsi näyttää
syhyvän? -- Minä en petä isäntääni. -- No kun välttämättömästi tahdot
keppiä maistaa, niin kas tässä saat. -- Oh! -- -- --
(Kun hän aikoo lyödä nousee Géronte säkistä ja Scapin pakenee.)
_Géronte_. Ah, sinä riivattu! Ah, sinä roisto! Ah, sinä konna!
Uskallatkin siten piestä minua!