Zerbinette. Hyacinthe. Silvestre. Scapin.
_Silvestre_. Teidän rakastajanne ovat päättäneet jättää teidät
toistenne seuraan; ja me noudatamme vaan heidän käskyjään.
_Hyacinthe_ (Zerbinettelle). Sellainen määräys on minulle mieleen.
Kernaasti otan itselleni sellaisen toverin. Minä en suinkaan tahdo
estää meidän välillemme syntymästä samaa ystävyyttä kuin mikä on
rakastajaimme kesken.
_Zerbinette_. Minä suostun ehdotukseen, enkä hylkää minulle tarjottua
ystävyyttä.
_Scapin_. Mutta entäs jos rakkautta teille tarjotaan.
_Zerbinette_. Rakkaus, se on jo jotain aivan toista, siinä voi olla
vaara tarjolla, ja siinä en ole uhkarohkea.
_Scapin_. Mutta minun herraani kuitenkin luullakseni rakastatte.
_Zerbinette_. En minä vielä ehdottomasti usko siihen, enkä vielä luota
häneen. Olen iloinen tyttö ja nauran herkeämättä, mutta nauraessanikin
otan useat seikat vakavalta kannalta. Sinun herrasi erehtyy, jos hän
pitää minua täydellisesti omanaan vaan sen vuoksi, että on ostanut
minut vapaaksi. Häntä pitäisi miellyttämän muun kuin vaan rahalla
saadun. Ja jos minä rakastankin häntä, kuten hän toivoo, niin
vannokoon hän minulle uskollisuutta muutamissa välttämättömissä
juhlatilaisuuksissa.
_Scapin_. Sitä hän juuri aikookin. Hän ei vaadi teiltä mitään kunniata
loukkaavaa, enkä minä ole sellainen mies, että sekaantuisin koko
asiaan, jos hänellä olisi muuta mielessä.
_Zerbinette_. Sen kyllä uskon, kun te sen kerran sanotte. Mutta isä
panee vastaan, sen aavistan.
_Scapin_. Kyllä me siitä vielä selviämme.
_Hyacinthe_ (Zerbinettelle). Kohtalojemme samankaltaisuus voi vaan
lujentaa ystävyyttämme. Me olemme molemmat samassa hädässä ja sama
onnettomuus uhkaa meitä.
_Zerbinette_. Teillä on edes se etu, että voitte sanoa, kenestä
polveudutte ja vanhempanne, jos tuntevat teidät, voivat sovittaa
kaikki, taata onnenne ja antaa suostumuksen avioliittoonne. Minulla
sitävastoin ei ole mitään apua syntyperästäni ja asemani on sellainen,
ettei se suinkaan taltuta ahnetta isää.
_Hyacinthe_. Mutta eihän teidän laitanne ole niin onnettomasti kuin
minun. Ei teidän rakastettuanne pakoiteta toisiin naimisiin.
_Zerbinette_. Rakastetun uskottomuutta ei tarvitse eniten pelätä.
Nainen voi aina olla varma lumousvoimastaan. Kauheinta tässä kohden on
isän mielivalta, joka ei välitä mistään ansiosta.
_Hyacinthe_. Voi, minkä vuoksi ehkäistään juuri todellisimpia tunteita!
Kuinka suloista on rakkaus, kun ei mikään estä lemmensiteitä, jotka
yhdistävät kaksi sydäntä.
_Scapin_. Laskette leikkiä. Yksitoikkoinen onni muuttuu pian ikäväksi.
Elämä vaatii myrskyä ja tyyntä, ja esteet vaan virittävät tulta ja
lisäävät nautintoa.
_Zerbinette_. Kerrohan, Scapin, meille, miten sait kiskotuksi
saiturilta nuo rahat, se kuuluu tapahtuneen niin hupaisella tavalla.
Tiedäthän, ettei minulle kukaan turhaan kerro mitään, saat siitä
palkaksesi ilon, jonka kertomus tuottaa minulle.
_Scapin_. Tuossa on Silvestre, hän kertoo sen yhtä hyvin kuin minäkin.
Minulla on mielessäni eräs pieni huvittava kostotuuma.
_Silvestre_. Minkä vuoksi tahdot taas pelkästä nurjamielisyydestä
sekaantua vaarallisiin rettelöihin.
_Scapin_. Sen vuoksi, että teen kernaasti uhkarohkeita kepposia.
_Silvestre_. Olenhan jo sanonut sinulle, että parasta on kun heität
koko tuuman, seuraa minun neuvoani.
_Scapin_. Niin, mutta nyt seuraan omaa neuvoani.
_Silvestre_. Mitä hemmetin huvia sinulle siitä on?
_Scapin_. Mitä hemmettiä se sinuun kuuluu?
_Silvestre_. Kuuluu kun kuuluukin, näenhän sinun aivan tarpeettomasti
juoksevan aika selkäsaunaa hakemaan.
_Scapin_. No niin, minun selkäänihän se läjähtää eikä sinun.
_Silvestre_. Totta on, että sinä itse olet selkäsi herra ja voit sitä
käyttää mihin vaan tahdot.
_Scapin_. Sellaisia vaaroja en ole koskaan karttanut, ja minä vihaan
moisia jänishousuja, jotka liian varovaisina eivät uskalla tehdä niin
mitään.
_Zerbinette_ (Scapinille). Me tarvitsemme vielä sinua.
_Scapin_. Menkää. Minä seuraan heti teitä. Minua ei saa rankaisematta
syyttää siitä, että pettäisin oman itseni ja ilmaisisin salaisuudet,
joista on parasta olla hiiskumatta.