Géronte. Scapin.
_Scapin_ (ei ole huomaavinaan Gérontea). Voi taivas varjele! Voi
kamalaa onnettomuutta! Voi isä raukkaa! Géronte parka, mitä hän nyt
tekee?
_Géronte_ (Its.). Mitä hän minusta puhuu! Miksi hän näyttää noin
onnettomalta.
_Scapin_. Eikö kukaan voi minulle sanoa missä herra Géronte on?
_Géronte_. No, mikä nyt on, Scapin.
_Scapin_ (juosten näyttämöä pitkin, ei ole ymmärtävinään eikä
näkevinään Gérontea). Mistä löydän hänet, voidakseni kertoa tästä
onnettomuudesta.
_Géronte_ (juosten Scapinin jälkeen). Mikä nyt on?
_Scapin_. Turhaan juoksen pitkin maailmaa, häntä ei löydy.
_Géronte_. Tässä minä olen.
_Scapin_. Hän on kai jossain sellaisessa paikassa, jossa ei kukaan
aavistakaan olevan.
_Géronte_ (tarttuen Scapiniin). Hohoi! Oletko sinä sokea, kun et näe
minua?
_Scapin_. Voi hyvä herra, minä en ollenkaan nähnyt teitä.
_Géronte_. Jo kauvan olen minä juossut jälessäsi. Mitä sitten on
tapahtunut?
_Scapin_. Herra -- -- --?
_Géronte_. Mitä?
_Scapin_. Herra, teidän poikaanne -- -- --
_Géronte_. No, niin! Minun poikaani? -- --
_Scapin_. On kohdannut kamala onnettomuus.
_Géronte_. Mikä sitten?
_Scapin_. Äsken tapasin hänet vallan epätoivoissaan, te olitte sanonut
hänelle ties mitä, johon olitte sekoittanut minutkin aivan
sopimattomasti. Minä koetin lohduttaa häntä ja lähdimme yhdessä
satamaan. Siellä tapasimme nuorennäköisen turkkilaisen, joka pyysi
meitä tulemaan galeijaansa. Me menimme galeijaan. Hän oli meille hyvin
kohtelias ja tarjosi meille hyviä virvokkeita, me söimme mitä ihanimpia
hedelmiä ja joimme mitä parhainta viiniä.
_Géronte_. Mitä tämä kaikki siihen kuuluu?
_Scapin_. Odottakaa, hyvä herra, niin kyllä kuulette. Meidän
syödessämme antoi hän galeijan purjehtia aavalle merelle, siellä laski
hän minut veneeseen, lähetti minut maalle sanomaan, että jollette heti
lähetä hänelle 500 tukaatia, vie hän poikanne Algieriin.
_Géronte_. Mitä hittoa! 500 tukaatia.
_Scapin_. Niin, herra, ja kaiken päälliseksi antoi hän minulle vaan
kaksi tuntia aikaa.
_Géronte_. Ah! Sinä senkin turkkilainen, sinä nylkyri!
_Scapin_. Nyt täytyy teidän kiirehtiä pelastaaksenne orjuudesta
poikanne, joka niin hellästi teitä rakastaa.
_Géronte_. Mitä hittoa hän teki galeijassa?
_Scapin_. Ei hän aavistanutkaan sitä, mitä tapahtui!
_Géronte_. Scapin, mene heti sanomaan tuolle turkkilaiselle, että minä
annan esivallan vangita hänet.
_Scapin_. Vangita hänet aavalla merelläkö? Laskette kai leikkiä?
_Géronte_. Mitä hittoa hän teki galeijassa?
_Scapin_. Kirottu sattumus johtaa monasti meitä.
_Géronte_. Scapin, tee niinkuin uskollisen palvelijan tulee.
_Scapin_. Mitenkä?
_Géronte_. Mene sanomaan turkkilaiselle, että, jos hän vaan antaa
poikani minulle takaisin, menet sinä hänen sijaansa kunnes minä olen
ehtinyt koota hänen vaatimansa summan.
_Scapin_. Hyvä herra, ajatteletteko mitä sanotte? Ja luuletteko tuota
turkkilaista niin typeräksi, että ottaa minun kaltaiseni arvottoman
miehen poikanne sijaan?
_Géronte_. Mitä hittoa hän teki galeijassa?
_Scapin_. Hän ei aavistanutkaan onnettomuutta. Muistakaa, että hän on
antanut minulle vaan kaksi tuntia aikaa.
Géronte. Paljoko sanoit hänen vaativan?
_Scapin_. 500 tukaatia.
_Géronte_. 500 tukaatia! Onko hän aivan sydämmetön?
_Scapin_ On kai! Koska turkkilaisella olisi sydäntä?
_Géronte_. Tietääkö hän myöskin, mikä summa on 500 tukaatia?
_Scapin_. Tietää kyllä, se on 1,500 fr.
_Géronte_. Luuleeko tuo katala, että 500 tukaatia löytää noin vaan
kadulta.
_Scapin_. Eivät turkkilaiset koskaan sellaista ajattele.
_Géronte_. Mutta mitä hittoa hän teki galeijassa?
_Scapin_. Se on kyllä totta. Mutta kuka nyt sellaista olisi voinut
aavistaakaan. Herran nimessä, joutukaa!
_Géronte_. Tuossa on kaappini avain.
_Scapin_. Hyvä.
_Géronte_. Avaa se.
_Scapin_. Hyvä.
_Géronte_. Vasemmalla on suuri avain, joka vie vinnille.
_Scapin_. Niin.
_Géronte_. Menet sinne, kokoot kaikki vanhat vaatteet, jotka ovat
suuressa korissa ja myyt ne pelastaaksesi poikani.
_Scapin_ (antaen hänelle avaimen takaisin). Mitä te ajattelettekaan? En
saisi koko roskasta edes sataa frangia. Sitä paitsi tiedättehän kuinka
vähän minulla on aikaa.
_Géronte_. Mutta mitä hittoa hän teki galeijassa?
_Scapin_. Oh! Mitä turhaa höpisemme! Antakaa galeijan kerrankin olla
rauhassa ja muistakaa, että aika joutuu ja te voitte kadottaa ijäksi
poikanne. Voi, hyvä isäntäni, ehkä en näe sinua enää eläissäni ja ehkä
juuri puhuessani viedään sinut Algeriin orjuuteen! Mutta taivas voi
todistaa, että voimieni mukaan olen koettanut sinua auttaa, ja jollet
pääse vapaaksi, saat syyttää vaan isäsi sydämettömyyttä.
_Géronte_. Kuulehan, Scapin, minä menen hakemaan rahoja.
_Scapin_. Joutukaa sitten; minä pelkään myöhästyväni.
_Géronte_. Etkö sinä maininnut 400 tukaatista?
_Scapin_. En. 500 tukaatia!
_Géronte_. 500 tukaatia!
_Scapin_. Niin.
_Géronte_. Mitä hittoa hän teki galeijassa?
_Scapin_. Olette oikeassa. Mutta rientäkää.
_Géronte_. Eikö hän muuanne voinut mennä kävelemään.
_Scapin_. Se on kyllä totta, mutta kiiruhtakaa.
_Géronte_. Kirottu galeija!
_Scapin_ (its.). Tuo galeija nyt vasta pyörii hänen päässään.
_Géronte_. Kuulehan, Scapin. En muistanutkaan, että tuo summa on
minulla juuri taskussani kultarahoissa. En ajatellutkaan, että se niin
pian riistettäisiin minulta. (Ottaen kukkaron taskustaan ja antaen sen
Scapinille.) Tässä, mene lunastamaan poikani.
_Scapin_ (ojentaen kätensä). Kyllä, herra.
_Géronte_ (vetää takaisin kukkaron, jonka juuri näytti aikovan antaa
Scapinille). Mutta sano tuolle turkkilaiselle, että hän on konna!
_Scapin_ (ojentaen taas kätensä). Kyllä.
_Géronte_ (kuten äsken). Veijari.
_Scapin_ (ojentaen yhä kättään). Kyllä.
_Géronte_ (kuten äsken). Pakana, voro.
_Scapin_ (kuten äsken). Antakaa minun vaan toimia.
_Géronte_ (kuten äsken). Että hän nylkee minulta 500 tukaatia vasten
lakia ja oikeutta.
_Scapin_. Kyllä.
_Géronte_ (kuten äsken). Että minä en anna niitä en millään ehdolla.
_Scapin_. Hyvä.
_Géronte_ (kuten äsken). Ja että jos joskus saan hänet kynsiini, niin
kostan hänelle.
_Scapin_. Kyllä.
_Géronte_ (pistäen kukkaron taskuunsa mennessään). Ja nyt mene, mene
pelastamaan poikani.
_Scapin_ (juosten Géronten jälkeen). Hoi, herra!
_Géronte_. Mitä?
_Scapin_. Missä rahat sitten ovat?
_Géronte_. Enkö minä antanut niitä sinulle?
_Scapin_. Ette todellakaan, te pistitte ne taskuunne.
_Géronte_. Ah! Suru vie pääni aivan pyörälle.
_Scapin_. Kyllä näen sen.
_Géronte_. Mitä hittoa poikani teki galeijassa? Ah, kirottu galeija!
Turkkilais-roisto! Vieköön sun saatanat!
_Scapin_ (yksin). Hän ei voi unohtaa noita 500 tukaatia, jotka kiristin
häneltä. Mutta vielä emme ole kuitit, hän saa toisella tavalla maksaa
sen petollisuuden, jolla hän syytti minua poikansa edessä.