Argante. Scapin.
_Scapin_. No niin! Siinä näette, kuinka monta ihmistä hän jo tappoi 200
tukaatia takia. Kas niin lykkyä tykö vaan.
_Argante_ (vavisten). Scapin!
_Scapin_. Mitä tahdotte?
_Argante_. Olen päättänyt antaa nuo 200 tukaatia.
_Scapin_. Olen oikein ihastunut kuullessani teidän noin puhuvan.
_Argante_. Menkäämme häntä etsimään, minulla on rahat taskussani.
_Scapin_. Antakaa ne vaan minulle. Ei teidän sovi ajatellakaan nyt
mennä hänen luokseen, kun äsken kävitte aivan toisesta miehestä. Ja
sitäpaitsi en ollenkaan takaa hänestä, hän voi vaatia vielä enemmän
kuin 200, jos te itse menette hänen luokseen.
_Argante_. Niin kyllä, mutta olisin mielelläni ollut katsomassa kun
sinä annat rahat hänelle.
_Scapin_. Ettekö sitten luota minuun?
_Argante_. Luotan kyllä, mutta -- -- --
_Scapin_. Jos minua epäilette, niin en sekaannu koko juttuun.
_Argante_. Tuossa, ota.
_Scapin_. En, hyvä herra, älkää uskoko rahojanne minun huostaani.
Soisin mieluimmin teidän käyttävän jotakuta muuta apunanne.
_Argante_. Hyvä Jumala! Otahan nyt!
_Scapin_. En, sanon minä. Älkää luottako minuun. Kuka sen tietää, ehkä
vielä varastan rahanne?
_Argante_. Ota, sanon minä, älkäämme siitä enää riidelkö. Mutta muista
vaatia kuitti itsellesi.
_Scapin_. Antakaa minun vaan toimia, minua hän ei vedä nenästä.
_Argante_. Minä odotan kotona sinua.
_Scapin_. Kyllä tulen. (Yksin.) Siinä oli ensimmäinen. Nyt vaan toisen
kimppuun. Ah! toden totta, tuolla hän tuleekin. Taivas näyttää tuovan
heidät toinen toisensa jälkeen minun verkkoihini.