_Silvestre_. Scapin, viehän minut sen Arganten luo, joka on
Octaven isä.
_Scapin_. Miksi niin?
_Silvestre_. Sain kuulla hänen aikovan ryhtyä käräjöimään minun
kanssani ja oikeuden avulla aikovan peruuttaa sisareni avioliiton.
_Scapin_. Minä en tiedä mitä hän aikoo. Mutta hän ei millään tavoin
suostu antamaan 200 tukaatia, jotka te vaaditte, hän nimittäin
paljoksuu summaa.
_Silvestre_. Hiisi vieköön koko saakelin koiran! Jos minä vaan saan
hänet käsiini, niin rutistan miehen, vaikka minut elävältä
nyljettäisiin.
(Argante pysyttelee vavisten Scapinin takana,
jotta häntä ei huomattaisi.)
_Scapin_. Hyvä herra, Octaven isä on rohkea mies: ja ehkei hän teitä
pelkää ollenkaan.
_Silvestre_. Hän! Hän! Saakeli soikoon, jos hän vaan olisi täällä niin
puhkaisisin heti hänen mahansa miekallani. (Huomaten Arganten.) Kuka
tuo on?
_Scapin_ Se ei ole hän, se ei ole hän.
_Silvestre_. Onko hän sitten hänen ystävänsä?
_Scapin_. Ei suinkaan, päinvastoin, hän on hänen verivihollisensa.
_Silvestre_. Hänen verivihollisensa?
_Scapin_. Niin.
_Silvestre_. Ah! Hiisi vie, sepä hauskaa! (Argantelle.) Te olette siis
tuon Argante heittiön vihollinen. Eikö niin?
_Scapin_. On, on, sen minä vakuutan.
_Silvestre_ (puristaen kovaa Arg. kättä). Paiskatkaahan kättä,
paiskatkaahan. Minä annan teille sanani, ja vannon kautta kunniani,
miekkani, kautta kaikkien kiroussanojeni, että ennenkuin päivä päättyy
olen vapauttanut teidät tuosta kirotusta konnasta. Luottakaa vaan
minuun.
_Scapin_. Hyvä herra, tässä maassa ei suvaita väkivaltaa.
_Silvestre_. Vähät minä siitä, minun ei tarvitse pelätä menettäväni
sillä mitään.
_Scapin_. Hän on epäilemättä varuillaan. Hänellä on sukulaisia, ystäviä
ja palvelijoita, jotka suojelevat häntä teidän hyökkäyksiänne vastaan.
_Silvestre_. Sitä juuri toivon, hiisi vie, sitä juuri! (Paljastaen
miekan.) Ah! Tuli ja leimaus! Jospa hän olisi täällä kaikkine
apulaisineen! Ja vaikka olisi niitä kolmekymmentä hänen Ympärillään!
Näen heidän syöksyvän miekka kädessä kimppuuni! (Asettuen
miekkailuasentoon.) Mitä, roistot, uskallattekin hyökätä päälleni! No
niin, saakeli soikoon! (Iskee joka taholle ikäänkuin taistellen
useamman kanssa.) Ei armoa. Kyllä näytän. Hakkaa päälle. Pysy
paikallasi, katso tänne! Ah! Senkin vorot! Ah! Lurjukset! Tännekö
tuppaatte. Kyllä minä selkänne pehmitän. Seis, kanaljat, seis; tuossa,
tuossa. (Kääntyen Arganten ja Scapinin päin.) Tuossa vielä ja tuossa.
Mitä! Pakenetteko? Puolustautukaa, hiisi vie, puolustautukaa.
_Scapin_. No, no, no! Hyvä herra, emme me heihin kuulu.
_Silvestre_. Niin käy, jos ryhdytte kanssani tekemisiin.