Edelliset. Hyacinthe.
_Hyacinthe_. Voi, Octave, onko se totta, mitä Silvestre kävi Nerinelle
sanomassa. Isänne siis palaa kotia ja aikoo naittaa teidät?
_Octave_. Niin Hyacinthe! Ja tämä odottamaton tapaus on masentanut
mieleni. Mutta mitä näenkään! Te itkette! Miksi kyyneleitä? Luuletteko
minun uskottomaksi, sanokaa? Ettekö ole vakuutettu rakkaudestani
teihin.
_Hyacinthe_. Olen, Octave, minä olen vakuutettu rakkaudestanne, mutta
en tiedä, rakastatteko minua ikuisesti.
_Octave_. Voisinko rakastaa teitä rakastamatta koko elinaikani?
_Hyacinthe_. Olen kuullut sanottavan, Octave, että miesten intohimot
ovat liekin kaltaisia, joka sammuu yhtä helposti kuin syttyykin.
_Octave_. Rakas Hyacinthe, minä vannon rakastavani teitä aina
kuolemaani asti.
_Hyacinthe_. Tahdon kyllä uskoa että tunnette sen mitä lausutte, ja
että puhutte rehellisesti. Mutta olettehan riippuvainen isästänne ja
hän aikoo ehkä naittaa teidät väkivalloinkin. Oi, minä kuolen, jos niin
käy!
_Octave_. Ei, kaunis Hyacinthe, ei mikään isä voi pakoittaa minua
uskottomaksi teille. Vaikka en koskaan ole nähnyt morsiantani, inhoan
jo häntä, ja vaikka en ole julma, toivoisin ettei meri milloinkaan
häntä toisi näille rannoille. Elkää sen vuoksi itkekö, minä rukoilen,
armas Hyacinthe, nähdessäni kyyneleenne vihloo sydäntäni.
_Hyacinthe_. Koetan siis hillitä kyyneleitäni, ja odotan rohkein
mielin, minkä kohtalon taivas määrää minulle.
_Octave_. Taivas meitä kyllä auttaa.
_Hyacinthe_. Se ei voi olla minulle ynseä, jos te vaan olette minulle
uskollinen.
_Octave_. Sen vannon.
_Hyacinthe_. Silloin on onnesi varma.
_Scapin_ (itsekseen). Tuo tyttö ei ole mikään hupakko, totta vie, ja
hän on sitäpaitsi jokseenkin soma.
_Octave_ (osoittaen Scapinia). Kas tuossa on mies, joka voisi paljon,
jos vaan tahtoisi. Hän voisi olla verrattomana apuna joka suhteessa.
_Scapin_. Olen pyhästi vannonut, etten enää sekaannu mihinkään
vehkeilyihin. Mutta jos te molemmat pyydätte oikein kauniisti, niin
ehkä --
_Octave_. Ellei muuta vaadita, niin minä rukoilen oikein sydämmeni
pohjasta sinua ottamaan laivamme johdon huostaasi.
_Scapin_ (Hyacinthelle). Ja te, te ette sano mitään?
_Hyacinthe_. Ja minä rukoilen teitä, niinkuin hänkin, kaiken sen
nimessä mikä on teille rakkainta maailmassa. Auttakaa meitä.
_Scapin_. Täytyyhän sitä taipua ja osoittaa ihmisrakkautta. No niin,
minä tahdon auttaa teitä.
_Octave_. Usko minua -- -- --
_Scapin_ (Octavelle). Vaiti! (Hyacinthelle.) Jättäkää meidät nyt ja
olkaa rauhassa.