Octave. Scapin. Silvestre.
_Scapin_. No, herra Octave, mikäs teidän on? Mikä teitä vaivaa? Mitä on
tapahtunut? Olettehan aivan päästä pyörällä.
_Octave_. Voi, hyvä Scapin, olen hukassa, olen epätoivoissani, olen
onnettomin ihminen koko maailmassa.
_Scapin_. Kuinka niin?
_Octave_. Etkö ole kuullut mitään minua uhkaavasta vaarasta?
_Scapin_. En.
_Octave_. Isäni tulee herra Géronten kanssa kotia, he aikovat naittaa
minut.
_Scapin_. No, mutta mitäs pahaa siinä on?
_Octave_. Voi, sinä et tiedä levottomuuteni syytä.
_Scapin_. En; mutta teistähän yksin riippuu, saanko sen tietää, vai en.
_Octave_. Voi, Scapin, jospa sinä keksisit jonkun keinon, jonka avulla
pelastaisit minut tästä tukalasta asemastani, niin totta totisesti minä
olisin ikuisesti kiitollinen sinulle.
_Scapin_. Totta puhuen, tuskinpa löytyy koko mailmassa ainoatakaan
seikkaa, joka olisi minulle mahdoton. Olen epäilemättä taivaalta saanut
erityisen neronlahjan keksiä noita järjen hienouksia, joita
yksinkertainen ihminen tavallisesti kutsuu vehkeiksi. Ja kerskailematta
voinkin sanoa, ett'ei koskaan ole nähty miestä, joka olisi saavuttanut
suurempaa kunniaa kuin minä tällä jalolla virkauralla. Mutta totta vie,
nykyaikaan ei kohdella ansion mukaan. Ja olenkin senvuoksi jättänyt
kaikki sikseen varsinkin senjälkeen kun tässä äskettäin sain harmia
eräästä asiasta.
_Octave_. Mitä, mistä asiasta, Scapin?
_Scapin_. Eräästä seikasta, jossa jouduin hiukan eripuraisuuteen
oikeuden kanssa.
_Octave_. Oikeudenko?
_Scapin_. Niin. Meillä oli pieni kina keskenämme.
_Octave_. Sinulla ja oikeudella?
_Scapin_. Niin. Minua kohdeltiin suoraan sanoen sikamaisesti; ja
aikakautemme kiittämättömyys suututti minua siihen määrin, että päätin
senjälkeen olla kokonaan vehkeilemättä. Siinä se! Mutta aiotteko,
aiotteko kertoa minulle tässä vielä teidänkin asianne?
_Octave_. Tiedät hyvin, Scapin, että kaksi kuukautta sitten lähtivät
isäni ja herra Géronte matkalle yhteisissä kauppa-asioissa.
_Scapin_. Minä tiedän sen.
_Octave_. Ja että isämme jättivät Léandren ja minut tänne, minut
Silvestren, ja Léandren sinun valvottavaksi.
_Scapin_. Tiedän. Olen erittäin hyvin suorittanut tehtäväni.
_Octave_. Vähän sen jälkeen näkee Léandre erään nuoren mustalaistytön,
johon hän ihastuu.
_Scapin_. Oh! Senkin tiedän.
_Octave_. Hyviä ystäviä kun olemme, uskoi hän heti rakkautensa minulle
ja vei minut katsomaan tyttöä. Hän oli mielestäni kyllä kaunis, mutta
minuun ei tyttö tehnyt samaa vaikutusta kuin Léandre olisi toivonut.
Hän puhui rakastetustaan minulle joka päivä, ylisteli myötäänsä hänen
suloaan, kiitteli hänen neroaan. Ja monta kertaa hän soimasikin minua,
kun en muka kylliksi ottanut osaa hänen ylistysvirsiinsä, enkä
välittänyt hänen lemmenhankkeistaan.
_Scapin_. Vielä en ymmärrä mitä tällä kaikella tarkoitatte.
_Octave_. Kun eräänä päivänä seurasin Leanderia hänen rakastettunsa
holhoojan luo, kuulimme muutamaa syrjäkatua kulkiessamme pienestä
talosta surkeasti valittavan äänen. Kysyimme syytä siihen. Eräs vaimo
selitti silloin voivotellen, että talossa oli ulkomaalaisia naisia niin
kurjan onnettomassa tilassa, ettei kukaan ihminen voi heitä säälimättä
katsella, ellei ole aivan tunteeton.
_Scapin_. Entäs sitten?
_Octave_. Uteliaisuutemme sai meidät houkutelluksi sinne. -- --
Astuimme huoneeseen. Siellä näimme kuolevan naisen ja hänen vieressään
katkerasti itkevän tytön. Tuo tyttö oli maailman kaunein tyttö.
_Scapin_. Ahaa!
_Octave_. Joku toinen olisi hänen vaatteissaan näyttänyt inhoittavalta,
sillä hänellä ei ollut päällään muuta kuin pieni, soma hame,
yksinkertainen, liinainen röijy. Päälaella oli keltainen myssy, jonka
alta kutrit valuivat olalle. Tällaisessa asussa oli hän niin perin
suloinen, hän oli ihanuus, herttaisuus ja sydämellisyys itse.
_Scapin_. Jo alan käsittää.
_Octave_. Jos olisit siinä tilassa nähnyt hänet, Scapin, olisit ihan
varmaan ihastunut häneen.
_Scapin_. Oh! Sitä en epäilekkään, ja vaikka nyt en olekkaan häntä
nähnyt, niin pidän häntä aivan lumoavana.
_Octave_. Hänen kyyneleensä eivät olleet niitä inhoittavia kyyneleitä,
jotka rumentavat kasvot. Hän oli hurmaava itkiessään ja surunsa oli
kauneinta koko maailmassa.
_Scapin_. Kyllä ymmärrän.
_Octave_. Kun hän hellästi heittäytyi kuolevan ruumiin yli kutsuen
häntä rakkaaksi äidikseen, silloin kaikkien silmät vettyivät
katsellessaan sitä liikuttavaa kohtausta.
_Scapin_. Se on todellakin liikuttavaa, ja minä ymmärrän kyllä, että te
rakastatte häntä.
_Octave_. Ah, Scapin, raakalainenkin olisi rakastunut häneen.
_Scapin_. Epäilemättä. Millä sen olisi estänyt!
_Octave_. Koeteltuani muutamalla sanalla lohduttaa kaunista surevaa
tyttöä, lähdimme pois, ja kysyessäni, mitä Léandre piti hänestä,
vastasi hän vaan kylmästi, että tyttö oli hänen mielestään jokseenkin
soma. Tuo kylmäkiskoisuus loukkasi minua, enkä tahtonut siis ilmaista
Léandrelle, minkä vaikutuksen tytön ihanuus ja herttaisuus oli tehnyt
minuun.
_Silvestre_ (Octavelle). Jollette lyhennä kertomustanne, niin saamme
seisoa tässä aamuun asti. Antakaa minun lausua lopettajaisiksi pari
sanaa. (Scapinille). Hänen sydämensä syttyi heti ilmi tuleen; hän ei
enään voinut elää lohduttamatta surevaa kaunotarta. Mutta palvelijatar,
joka äidin kuoltua otti tytön hoteihinsa, estää hänen taajat
vierailunsa. Siitäkös herra joutuu epätoivoon. Hän vaatii, rukoilee,
vannoo, mutta turhaan. Hänelle vastataan, että tyttö, vaikka onkin
köyhä ja turvaton, on kunniallista sukua, ja jollei hän tyttöä aijo
naida, saa hän luopua ahdisteluistaan. Esteet kiihdyttävät hänen
rakkauttaan. Hän miettii, punnitsee, horjuu, päättää ja on kolmen
päivän päästä tytön kanssa naimisissa.
_Scapin_. Kyllä ymmärrän.
_Silvestre_. Nyt, ajatelkaa vielä lisäksi, että äkkiä palaa hänen
isänsä, jonka luultiin tulevan vasta kahden kuukauden päästä. Eno on
päässyt salaisten naimisten perille ja Léandrelle puuhataan vaimoksi
Géronten tytärtä. Géronte meni Tarentumissa uusiin naimisiin, ja siitä
liitosta syntyi tämä tytär.
_Octave_. Ja vielä tämän lisäksi ajattele, missä köyhissä oloissa
rakastettuni on, ja kuinka voimaton olen auttamaan häntä.
_Scapin_. Siinäkö kaikki. Ja semmoisen pikkuseikanko takia joudutte
molemmat päästä pyörälle! Siitäkös vasta kannattaa semmoinen melu
nostaa! Etkö sinä ollenkaan häpeä, sinä kun noin jonninjoutavan takia
hämmästyt. Mitä hittoa! Mies, pitkä ja paksu kuin isäsi ja äitisi, etkä
löydä aivokopastasi jotain siivon kepposta, jotain kunniallista pientä
sotajuonta, jolla voisit asianne järjestää! Hyi! Hiisi vieköön
tuollaisen pöllön, tuskin olin minä tuota suurempi, kun jo olin tullut
kuuluisaksi senkin seitsemäin kepposten takia.
_Silvestre_. Myönnän kyllä, ettei taivas ole suonut minulle sinun
lahjojasi ja ettei minulla ole sinunlaistasi neroa, jotta voisin joutua
oikeuden kanssa tekemisiin.
_Octave_. Tuolla tulee ihana Hyacinthe.