Octave. Scapin. Silvestre.
_Scapin_ (Octavelle). Ja te, olkaa te valmis astumaan kyllin lujana
isänne eteen.
_Octave_. Vapisen jo edeltäkäsin ajatellessani hänen tuloaan. Mitenkä
voin voittaa luonnollisen arkuuteni?
_Scapin_. Ei auta. Jollette rohkeasti torju ensi hyökkäystä, niin hän
vetoaa heikkouteenne ja kohtelee teitä kuin mitäkin lasta.
Harjoitelkaamme hiukan teidän osaanne, nähdäksemme voitteko rohkeasti
vastata kaikkiin isänne kysymyksiin. No niin, näyttäkää nyt oikein
päättäväiseltä, pää pystyyn, katse vakava -- vakava.
_Octave_. Näinkö?
_Scapin_. Katsohan minua suoraan silmiin.
_Octave_. Näinkö?
_Scapin_. Hyvä. Kuvitelkaa nyt minua isäksenne, joka saapuu kotia ja
vastatkaa ikäänkuin hänelle itselleen -- -- -- Mitä, roisto, lurjus,
hulttio, kunnoton poika! Uskallatko vielä tulla silmieni eteen, kaiken
tämän kunniattomuutesi, kaiken tämän viheliäisen vehkeilysi jälkeen
minun poissaollessani? Sekö on kasvatukseni hedelmä, sekö on
kunnioitusta isääsi kohtaan? Ah! Sinä! Uskallatkin, hävytöin, mennä
isäsi suostumuksetta, salassa naimisiin! Vastaa, lurjus, vastaa! -- No,
hiisi vieköön, ettehän te avaa edes suutanne.
_Octave_. Olen aivan kuulevinani isäni puhuvan.
_Scapin_. No, niin juuri. Sen vuoksi älkää seiskö siinä kuin mikäkin
poikakloppi.
_Octave_. Minä rohkaisen mieleni ja aijon vastata varmasti.
_Scapin_. Oikeinko totta?
_Octave_. Toden totta.
_Silvestre_. Tuolla tulee isänne.
_Octave_. Taivas, minä olen hukassa.