Octave, Silvestre.
_Octave_. Voi, mikä onneton uutinen rakastuneelle miehelle! Mihin
tukalaan asemaan olenkaan joutunut! Kuulitko tosiaankin, Silvestre,
satamassa kerrottavan, että isäni tulee kotia?
_Silvestre_. Niin.
_Octave_. Että hän tulee tänä iltana?
_Silvestre_. Tänä iltana.
_Octave_. Että hän tultuaan aikoo heti naittaa minut?
_Silvestre_. Niin.
_Octave_. Herra Géronten tyttären kanssa.
_Silvestre_. Herra Géronten.
_Octave_. Ja että hänen tyttärensä on vartavasten tullut Tarentumista
tänne?
_Silvestre_. Niin.
_Octave_. Ja sinä kuulit nämät uutiset enoltani?
_Silvestre_. Enoltanne.
_Octave_. Jolle isäni on antanut tiedon kirjeellisesti?
_Silvestre_. Kirjeellisesti.
_Octave_. Ja eno, kuten sanot, tietää kaikki asiamme?
_Silvestre_. Kaikki asiamme.
_Octave_. Ah! Puhu nyt kerrassaan suusi puhtaaksi, äläkä pakoita toista
nyhtämään joka sanaa suustasi.
_Silvestre_. Ei minulla ole enää mitään kerrottavaa. Te muistatte
kaiken ja kerrotte asiat aivan kuin niiden laita on.
_Octave_. Neuvohan edes; sano, mitä minun on tehtävä tässä tukalassa
tilassa.
_Silvestre_. Totta vie olen yhtä tukalassa asemassa kuin tekin. Ja
tarvitsisin itse neuvoja.
_Octave_. Isän kirottu paluu vie minut turmioon.
_Silvestre_. Niin minutkin. Octave. Jos isäni vaan saa kaikesta tiedon,
niin satelee vielä myrskynä niskoilleni hurjia moitteita.
_Silvestre_. Vähät moitteista. Suokoon taivas, että minäkin pääsisin
niin vähällä! Mutta kyllä minä saan maksaa teidän hullutuksistanne
oikein tuntuvasti Jo näen etäältä nousevan pilven, joka puhkeaa
niskoilleni aika selkäsaunana.
_Octave_. Taivas! Miten pääsen pälkähästä, johon olen joutunut.
_Silvestre_. Teidän olisi pitänyt ajatella, miten siitä selviätte,
ennenkuin ryhdytte koko hommaan.
_Octave_. Säästä sopimattomat neuvosi, nehän ne surmaavat minut.
_Silvestre_. Samaten minutkin teidän hullutuksenne.
_Octave_. Mitä teen? Mitä päätän? Mihin keinoon ryhdyn?