Me olemme tavattoman siveellisiä, säälimme langenneita, koetamme heitä
auttaa ja nostaa. Kuinka suuria, kuinka jaloja me olemme!
Ennen, kun herrat ryyppäsivät yhdessä, ja jos vähintäin kolme istui
saman pöydän ääressä, niin kahdenkymmenen minuutin päästä alettiin
kertoa rivoja juttuja. Nyt me istumme miehet ja naiset yhdessä ja
puhumme siveydestä ja samalla kerromme oikein yksityiskohtia myöten
maailman turmeluksesta. Se hivelee niin suloisesti hermoja, ja kuinka
opettavaa se samalla on! Mehän opimme tietämään kaikki eri tavat. Ja
kun oikein pyhän huumauksen tahtoo saada, niin pidämme suuren kokouksen
ja puhumme siinä peitetyin sanoin maailman turmeluksesta. Eiköhän se
entinen tapa ollut selvempi?
Ja kun me olemme oppineet tietämään, mitä kaikkea syntiä alaston ruumis
voi tehdä, niin onhan luonnollista, että ruumis parkaa koetetaan
peittää. Kirkosta koetetaan ajaa alastomia kuvia pois, Takasen "Aino"
parkakin sai väistyä erään kirjakaupan ikkunasta. Mitähän ajatuksia
niillä valkonauhalaisilla oli, jotka sen tekivät, koska he sitä niin
vaativat pois?
Kohta voimme odottaa samanlaista ihanaa aikaa, kuin oli Münchenissä
kevätkesällä 1900. Silloin peitettiin Glyptotekissä kaikkien antiikkien
kuvapatsaiden vaaralliset paikat suurilla paperisilla viikunanlehdillä.
Minä näin sen ja minä huomasin itseni hyvin siveelliseksi, sillä minä
punastuin, jos syndetikonilla marmoriin kiinnitetty lehti oli kulmasta
irtaantunut.
Jotta siveys oikein näkyisi, niin me siveelliset herrat pukeudumme
mahdollisimman ruumiinmukaisiin vaatteisiin. Ne herättävät naisissa
oikeita ajatuksia. Ja naiset kiristävät ruumiinsa ja tuovat tarkoin
esiin sen, mikä naisen ruumiissa on eroavaa miehen ruumiista. Mitä
siitä, että terveys pilaantuu tulevien sukupolvien vahingoksi, kun
muotia vain seurataan ja keskiosa vartaloa kyllin selvästi esiintyy.
Kun meidän siveelliset naiset niin vähän saavat osakseen miesten
ihailua, niin ovat he päättäneet iltaisin mennä kadulle ja antaa
herrojen iskeä heihin saadakseen tietää, ketkä niistä ovat
epäsiveellisiä. Kuinka suurta on siveys, kun saa kaduilla vilkuilla
ympärilleen ja kehoittavasti hymyillä, ja sitten saa kuulla tuon
kaupanteon rakkaudesta, kuulla kaikki aistilliset lauseet. Ja kun
viimeiseen asti on ne imenyt itselleen, niin sitten voi lykätä herran
luotaan suuren siveellisyyspuuskan vallassa ja rientää ystäviensä luo
kertomaan tarkalleen kaikki. Kun sitten laskeutuu levolle ja muistelee
kaikkea tuota maailman pahuutta, niin suloinen rauha täyttää olemuksen
ja näkee ihania unia. Mistä?
Jotta painetun sanan kautta -- joka tässä maassa on kaikki kaikessa --
voitaisiin vaikuttaa puhdistavasti, niin kustannusliike voi julkaista
"maailman kuuluisaa" sarjaa siveyskirjallisuutta ja samalla himokkaan
romaanin, joka on "parasta mitä tässä maassa on kirjoitettu." Näin
tulee asia molemmin puolin valaistuksi.
Kyllä tämä maa tulee täysin siveelliseksi, sillä ajavathan asiaa
henkilöt, jotka eivät ole tunteneet suuria tunteita, joilla veri on
ollut niin tavattoman mietoa ja jotka ovat olleet kykenemättömiä
hairahtumaankaan. Kauheata olisi ajatella, että asiaa ajaisi äidit,
joilla on kuusi, seitsemän henkisesti ja ruumiillisesti tervettä lasta,
tai naimattomat naiset, jotka ovat tyydyttäneet äidin tunnetta
itsessään ja ovat sen vuoksi, vaikkapa lain ulkopuolella, etsineet
miehen, jonka kanssa he ovat tahtoneet synnyttää terveen olennon
maailmaan. Sellaiset naiset voisivat nousta sotaan avioliitoissa
vallitsevaa epäsiveellisyyttä vastaan. Ja se ei saisi tapahtua.
Avioliitto on pyhä laitos, sen kautta lisääntyy kansa. Paljous on
pääasia, laatu sivuasia. Maailma on täytettävä, samapa se vaikka
henkisesti rammoilla. Aivan sietämätöntä olisi, jos asiaa ryhtyisi
ajamaan henkilö, joka sanoisi langenneensa mutta sitten nousseensa,
joka tietäisi ja tuntisi ihmissielun heikkouden, joka uskaltaisi omien
kokemustensa perustuksella luoda onnea toisille ja joka sanojensa
vakuudeksi uskaltaisi aina tuoda oman elämänsä. Jos sellainen tulisi,
niin täytyy meidän halveksia häntä, luopua hänen seurastaan, sillä hän
on huono ihminen. Hyvä on vain se, joka kaiken pahan tekee -- salassa.
Naitu nainen näkee siveellisyysasian toisin kuin se nainen, joka ei
koskaan ole aistillista rakkautta tuntenut. Olin seurassa, jossa oli
koolla kuusi siveyttä saarnaavaa naista. Eräs vaatimaton, seuraan
kuulumaton vanhanpuoleinen rouva kysyi, kuinka moni naisista oli
naimisissa. Yksi heistä oli ollut naimisissa viisi viikkoa, jolloin
hänen miehensä kuoli. Tuo viaton, vanha rouva kysyi, kuinka he sitten
tunsivat miehen ja naisen välisen rakkauden. Sitä kysymystä pitivät nuo
naiset loukkauksena. Vanha rouva vaikeni eikä ymmärtänyt toisten
loukkaantumista. Kuulin hänen hiljaa sanovan toiselle: ovatko he ehkä
kateellisia?
Eikö se vanha rouva ollut typerä! Tässä maassahan saa siveydestä puhua
vain se, joka ei epäsiveyttä tunne, ei tunne lankeemista, taistelua ja
nousemista.
Me olemme kaikki kerran pudonneet likaan, mutta tärkeintä on, ettei
kukaan sitä tiedä. Ja silloin kun emme enää jaksa langeta, puhukaamme
siveydestä.
Kun meillä useassa asiassa on johtohenkilöinä sellaisia, jotka eivät
asiasta mitään tiedä tai tietävät surkean vähän, niin siveelliset
uskovat saavansa ihmeitä aikaan. Ihmeen luulee tekevänsä se, joka ei
tunne myllyn rakennetta ja vesiluukun avattua saa pyörän pyörimään.
Siveelliset tahtovat langenneiden naisten tarkastuksen omiin käsiinsä.
He saavat sen, sillä mehän harrastamme kaikki siveyttä. Siveyspoliisien
sijaan tulee terveyspoliisit, nimet muuttuvat, miehet ovat samoja.
Siveelliset puhelevat langenneille hellästi: me olemme sinun,
sisariasi! Mutta sisarta he eivät ota luokseen. He uskovat tekevänsä
langenneista uusia ihmisiä kysymättä lääkärin mielipidettä, joka sanoo,
että prostitueerattu nainen on psyykillisesti defekti. Hän seuraa
paheessaan omaa luonnettaan. Minä odotan vain kunnes perustetaan
yhdistys, jonka tarkoitus on hyvyydellä saada ontuvat kävelemään
moitteettomasti.
Kun naiset toiselta puolen huutavat: alas prostitutsiooni! niin
huutavat toiset naiset: eläköön vapaa rakkaus! ja sillä he tarkoittavat
vapaata nautintoa. Ja kun joku kirjoittaa siitä hurmaavan kuvauksen,
niin lähetetään hänelle kukkia.
Siveellinen säälii langennutta ja tämä jatkaa heti samaa nuottia, sillä
hän toivoo tuosta säestyksestä saavansa rahaa. Takanapäin he ottavat
rahan siltä, joka pyytää toista säestystä.
Jos siveelliset tahtoisivat todella parantaa ihmiskuntaa, niin
alkaisivat perheistä, panisivat täydellisen tarkastuksen toimeen siitä,
kellä vanhemmilla on oikeus saada lapsia. Silloin he kaataisivat
mätäpuun juuresta eivätkä katkoisi latvalehtiä. Niin kauvan kuin sitä
ei tehdä, versoo yhä uusia oksia. Sellainen yritys tuntuisi
mahdottomalta, mutta siinä olisi järkeä.
Sitä ennen liittykäämme seuraan, joka ajaa siveysasiaa, sen avulla
voimme onkia itsellemme etuja ja meillä on hyvä, luottamusta herättävä
leima.
Huomasitko, minä sanoin Me?