Jok' ainut päivä vielä takaisin
sua odottanut olen, rakkahin,
ma surun-sykkiväisin sydämin.
Ma muistan lähtös illan vaikean
ja portin, hiljaa kiinni painuvan,
ja hiljaisuuden jälkees haikean.
Jok' ainut päivä vielä takaisin
sua odottanut olen, rakkahin,
ma surun-sykkiväisin sydämin.
Niin vihdoin saavutkin, mun armahain
Ja lausut: »Kuljin ohi. Katson vain
sun enää kukkivatko ruusus lain.»
Näin lausut sa ja sitten hymyilet.
Puut ympärillä kaikk' on hiljaiset.
Ma tiedän nyt: sa enää lähde et.
12.