Hän lupas mua siellä odottaa
niin missä toisiamme rakastimme.
En palannut ma sinne milloinkaan.
Oi matkamies, jos tiesi milloin vie
Dar Uld Zidahan, silloin seisahdu
sa luona puiston, jota vartioi
kaks sypressiä tummaa niinkuin yö,
ja hänen nimensä sa hiljaa kuiskaa.
Jos kenkään enää ei käy avaamaan,
niin astu portista sa puistohon,
suo vesitilkka juoda ruususton,
mi vanhan marmorisen penkin kaartaa.
11