Magnolian kukan varjo puhuissani
sun lankes polvilles niin raskahana
mua ettet — näin sen — kuunnellut sa enää.
Sa sitä soudatit kuin kerran oisit
sa soudattanut rakkautemme lasta,
jos rakastaa me olisimme voineet.
Sua katsoin helmassasi soudattaissas
niin varjoa tuon loistavaisen kukan.
9.