Yks pisara ja sitten toinen lankee.
Ens' sade yli ensi ruusujen.
Ne värähtää ja niinkuin murhe ankee
käy yli taipuvien kukkien.
Mut armaammin ne kohta tuoksuu, hohtaa
ja ihanamp' on niiden loiste sees.
Ah, nuori rakkautemme, jota kohtaa
sun, armas, ensimmäiset kyynelees.
8.