On päivä kuin sammunut. Maan yli ukkospilvi
on niinkuin kuoleman yö, esirippu pimeyden.
On mustana maa, meri, taivas. Kaikk' on hiljaa
kuin kaiken loppua vartoin, henkeä pidättäen.
Niin synkkää taivasta vastaan, synkkien vesien yllä
lokin siivet välkähtää kuin toivo kaukainen.
Kuin Jumalan henki, mi aikojen alussa kerran
yli liikkui syvien, synkkäin vetten ja kaaoksen.
Kun tuskan ukkospilvet elämän kattaa
ja kietoo maan ja taivaan verhoon pimeyden —
oi lähetä lintus, lähetä valkea lintus
sa ylitse synkän ja aution maan, yli kaaoksen.