Niin sai hän kuninkaantyttären ja puolet valtakunnasta sen. Mut keskellä kullan-helinän oli, houkka, köyhistä köyhin hän. Hän muisti vain paimentyttöään. Näki iäti ihanan, armaan pään. Hänen, houkan, iäks sydämehen oli syöpynyt katse sininen.