Syksyn keltaan ja syksyn kultaan
maat kuin juhlaan puetut on.
Pihlajat niinkuin tuliset soihdut
välkkyvät ilmain kuultohon.
Nurmella kiiltää hopeinen kuura.
Taivas on helmen-kuulas niin.
Sinisen veen yli katse kantaa
saariin ja salmiin kaukaisiin.
Leikkivät ilmoissa päivän säteet
niinkuin kultaiset kielet sois,
niinkuin poreilis sävelet vielä
lintujen, jotka jo lenti pois.
Aumat on täynnä kultaista viljaa.
Sauhut riihien lämpiäväin
nousevat niinkuin tuoksuvat uhrit
taivaan seesteistä lakea päin.
Keltaa ja kultaa — kuolon ja elon
sylissäs hymyillen kannat, syys,
rauha ja kirkkaus otsallasi
syvä ja suuri kuin iäisyys.