(Vilhelm Kragin mukaan)
Jälleen suvi sininen
yli metsän holvien.
Päivän kädet tulta valaa:
kaikki metsän kukat palaa
kevään juhlaa julistain,
kevään vierahaks ma sain.
Kiitos, elo, juhlastasi,
riemustasi, tuskastasi.
Päässä kun sun päiväs on,
kuolleet kukat nurmikon,
neuvo silloin, metsä, mua
kuinka loistain lakastua.