Juna kulkee jossain yössä ja kaukainen kohina sen
soi vuorien kaikuna kauan ja viimein vaientuu.
On kuoleman-tyyntä. Ei laula lintu. Ei humahda puu.
Maa äänetön on kuin vaipunut uneen viimeisehen.
Kuka olen? Mun iloinnut, surrutko joskus sydämeni ois?
Minkä äänen kuulin ma äsken metsihin hiljenneen?
Se oliko elämä itse, mi yöhön, kaikkeuteen
maan päältä kauas jonnekin iäksi vieri pois?