Kello kaksi iltapäivällä.
Se on totta, te olette oikeassa, mikään ei saa häiritä onneamme.
Sydämissämme ei saa olla ei pelkoa eikä tunnontuskaa; myrskyisen ja
synkän taivaamme täytyy muuttua aivan kirkkaaksi ja tähtien
valaisemaksi. Niin, hän, jonka puoleen käännyn, kuulee minua; olipa hän
kuinka taipumaton tahansa, hän viimein säälii minua; ja nyt minä pyydän
teiltä kolme kuukautta aikaa vapaasti liikkuakseni, ja ellei
kyyhkysemme kolmen kuukauden kuluttua tuo teille paavin julistusta,
joka minut vapauttaa, silloin on ainoa toivomme taivas.
Silloin liittykää Jumalaan niinkuin minäkin, liittykää purkamattomilla
siteillä.
Oi, liian mustasukkainen olisinkin, jos tietäisin teidän silloin olevan
vapaana, itse ollessani näin kahlittuna.
Huomenna olen jo matkalla.