— Gretchen'in vanha, suloinen lohdutus. Kaikki tekevät siten. Entäs
Daisy Grimme! Hän tekee vielä pahemmin.
»Jospa se olisi mahdollista! Jospa minä tänään voisin olla täällä
luonasi — ja aina!»...
»Nyt täytyy minun mennä niihin äiteliin, vastenmielisiin tanssiaisiin —
ja huomenna!!» — — —
Uusi kyynelvirta. Hän takertuu kaulaani. Hän hehkuu aivan. Hän suutelee
minua..
»Eikö totta, sinä uskot sen, sinä uskot kuitenkin, että minä sinua
rakastan, vain sinua!»
Minä uskon sen. Minä uskon kaikki.
»Jumalani! jospa me nyt olisimme vain kahden kesken maailmassa!
Paratiisissa!»...
»Ah, elämä on luotu niin hirveäksi!...
Eikö totta, minun kirjeeni, ne sinä olet polttanut? Sinähän poltat ne
toki kaikki?»...
— »Tapaammekohan me vielä toisemme? Oh, jumalani! Miten hirveätä se
olisi! Minä paljastaisin kaikki.»
»Hyvin järkevä sinä olisit.»
»Ah, sinä! Nyt sinä otat itsellesi toisia naisia. Minusta sinä et
ylipäänsä ole juuri välittänyt. Sano, että olet minusta hieman
välittänyt! Sinähän olet niin siveetön!»
Maltin ilmoittaa ajurin saapuneeksi.
Minä lähden mukaan. Ylhäällä ovat kaikki ikkunat valaistuja.
»Jos minä nyt voisin! Että sinä et minua enää vallannut.. Tuo kauhea
mies saa nyt minut.»
Hän tietää hyvin että ajurin täytyy pysähtyä aivan heti.
Se pysähtyy.