Heikki yksin.
HEIKKI. Taivas on nähtävästi päättänyt kerta kaikkiaan syöstä minut
turmioon. — Tyttö on rakastunut minuun! Nyt on siis onnettomuuteni
täydellinen. — Hän ei päästä minua enää kynsistään. Oi voi, niitä
naisia, niitä naisia! (Rauhallisemmin). Mutta eihän tästä sentään
oikeastaan kannata olla pahoillaan — (Menee kuvastimen luo). Minä olen
pulska poika ja hän — kun katsoo häntä tarkemmin, ei ole ensinkään
hullumman näköinen. Sen lisäksi on hän hyvin tarmokas — hän suutelee
hyvin — ja itkee mainiosti. — Erinomaisia ominaisuuksia kaikki ja
hyvänä vaihteluna avioliitossa. Mutta — sehän on kaikki teeskentelyä.
Minä — naimisiin — ja vielä hänen kanssaan? Ei kuuna päivänä.
ELLI (Tulee keskeltä).