LAURA. Minä en tahtonut teille heti — ensi hetkenä — ilmoittaa
onnettomuuttani — mutta nyf — minä en — enää voi vaieta. (Nyyhkyttää
yhä kiivaammin). Niin, eno — meidän avioliittomme — on maailman
onnettomin. (Nopeasti, ihan tukahtuneella äänellä). Minä en kestä enää!
(Vaipuu enon syliin).
HEIKKI (Itsekseen). Ihana olento! (Hiipii sisään ja piiloutuu
uuninvarjostimen taa).
PETÄJÄ (Rupeaa myös nyyhkyttämään). Minä olen kuin ukkosen lyömä!
LAURA. Hän on jo kauan rakastanut — minun siskoani.
PETÄJÄ. Tuo turkkilainen!
LAURA. Ja sisko — rakastaa häntä myös.
PETÄJÄ. Sehän on vastoin kaikkea säädyllisyyttä. Tässä täytyy
nähtävästi ruveta ankariin toimenpiteisiin.
LAURA (Nyyhkyttäen). Ah niin — tehkää se ilo minulle.