Petäjä. Laura. Myöhemmin Heikki kuunnellen keskiovella.
PETÄJÄ (Huutaa). Seis, tynjäntoimittaja!
LAURA (Nyyhkyttäen). Antakaa hänen olla. — Minä raukka — onneton vaimo
— kuinka hän voikin minua — niin — pettää — (Alkaa itkeä). Uskollista
sydäntäni — niin loukata!
PETÄJÄ. Ennen kuulumatonta! Mutta se kostetaan.
HEIKKI (Näkyy keskiovella).
LAURA (Lakkaa äkkiä itkemästä, aivan toiselela äänellä nopeasti). Tämä
ei sentään ole minulle odottamatonta. (Nyyhkyttäen). Hän ei ole minua
milloinkaan rakastanut.