PETÄJÄ. Te olette nähtävästi kaikki vähän päästänne pyörällä.
LAURA. Oi ei, eno hyvä, mutta — jos te lupaatte minulle, ettette
kiivastu, jos te — (itsekseen) minä en voi pahoittaa vanhan miehen
mieltä. Tässä — (osoittaa Aarniota) lankoni ilmoittaa teille kaikki.
(Poistuu nopeasti).
PETÄJÄ (Aarniolle). Siis te?
AARNIO (Nolona). Minäkö?
MOLEMMAT (Seisovat vastakkain ja katsovat toisiaan pitkään. Hetken
vaitiolo).
PETÄJÄ. No niin, te! Olkaa hyvä.
AARNIO (Itsekseen). Tästä vasta hyvä tulee! (Ääneen). Korkeasti
kunnioitettu herra Petäjä — se on — ei. On näyttäytynyt, että —
(pyyhkii otsaansa) että sisarenpoikanne lapsi — ei — ei — ei —
PETÄJÄ. No?