PALVELIJATAR (Oikealta). Ruoka on pöydässä.
LAURA (Yhtäaikaa. Itsekseen). Luojan kiitos!
HEIKKI ((Yhtäaikaa). Itsekseen). Vihdoinkin vapaa!
LAURA. Pian, eno, tänne käsivartenne! Soppa ei saa jäähtyä. (Menee
Petäjän kanssa oikealle).
ELLI (Tulee samalla ja käy Aarnion kimppuun). Reino, jos tuo vanha,
höyläämätön poroporvari vielä kerran.—
HEIKKI (Tarjoaa hänelle käsivartensa). Kaunis rouvaseni — (hyvin
hellästi) soppa jäähtyy.
ELLI (Suutuksissaan). Antakaa minun olla rauhassa.
HEIKKI (Väistyy syrjään).
ELLI (Tarttuu Aarnion käsivarteen ja 'puhuu hänelle). Sopan jonka olet
itsellesi keittänyt, minä kyllä pidän sinulle kuumana. (Vetäen Aarnion
mukanaan pois). Syömisen jälkeen saat kuulla mielipiteeni, nyt mennään.
HEIKKI (On leikkinyt kääröllä ja heiluttaa sitä nyt suuttuneena ja
puhuu). Ehei! Tuo rouva on sentään — (Samalla hajoaa käärö ja kaikki
vaatteet putoavat hujan hajan lattialle; huudahtaen). Herranen aika!
(Noukkii tavaroita lattialta).
AARNIO (Kääntyy vielä ovelta katsomaan). Mitä sinulla siellä on?
HEIKKI (Näyttää pientä lapsentakkia ja sukkia). Jälkiruokaa
perheateriaamme. (Sulloo taskunsa täyteen lapsenvaatteita —
oikealta kuuluu lapsen itkua, laulua ja keinuttamista). Voi taivaan
talikynttilät! Vielä tässä saa kuulla tavanmukaista ruokamusiikkiakin!
(Panee päähänsä lapsen myssyn ja työntää lapsen alushameen
povitaskuunsa — Suutuksissaan). Nytpä minä vasta olen oikein
_onnellinen aviomies!_
Esirippu.